Siirry pääsisältöön

Johanna Holmström: Itämaa

"Ja kun kerran on ruvennut käyttämään hijabia, sitä ei saa enää riisua, sitä äiti muistaa aina painottaa. Oikeastaan hän kääntyi vasta vuosia myöhmmin, mutta huivista hän piti kiinni Suomeen palattuaankin."
Johanna Holmström: Itämaa
(Otava 2013)
Alkuteos Asfaltsänglar 2013
Suomentanut Tuula Kojo
250 sivua (e-kirja)
Johanna Holmström on ollut minulle tuntematon kirjailija, mutta kun törmäsin postauksiin hänen teoksistaan kirjablogeissa - kuinkas muuten - kiinnostukseni heräsi. Keskikirjastojen e-kirjavalikoimasta löytyi Holmströmin romaani Itämaa, jonka latasin luettavakseni muistamatta kuitenkaan juuri, mitä tuleman pitää.

Romaani sijoittuu Helsinkiin ja tarinan minäkertoja on Leila, yläkouluikäinen tyttö, jonka äiti haluaa tyttäristään kunnon muslimeita. Maahanmuuttajaisä puolestaan on huolissaan tyttäriensä maineesta, vaikka onkin melko vapaamielinen muslimi. Enemmän islamia tuntuukin korostavan äiti, käännynnäinen. Isosisko Samira haluaa rikkoa rajoja, mutta sitten hänelle tapahtuu jotain, mikä muuttaa koko perheen elämän.
Ja me odotimme. Joka päivä viisi viikkoa, monta tuntia päivässä, mutta kun mitään ei tapahtunut ja kuulimme, että oli mahdotonta sanoa tarkkaan, milloin ja miten Samira heräisi tai heräisikö ylipäätään, oli kuin odotus olisi jollain tavalla muuttanut asumaan arkeemme ja muuttunut sen osaksi, niin ettei meidän tarvinnut enää ajatella sitä koko ajan.
Romaanissa hypätään ajassa eteen- ja taaksepäin vuosien 2006-2008 aikana, ja näkökulmat vaihtuvat aika ajoin. Rakenteen vuoksi ei aina ole aivan helppoa pysyä mukana tapahtumien kulussa, mutta kiinnostavasti Holmström henkilöitään ja heidän maailmaansa kuvaa: Millaista on elää erilaisena nuorena koulussa ja huomata olevansa yksin, koulukiusattu? Millaista on kasvaa kahden kulttuurin välissä, kun kotia ei löydy oikein kummastakaan? Millaista on kasvaa naiseksi keskellä erilaisia ja ristiriitaisia vaatimuksia? Henkilöistä lähimmäksi tulee Leila, joka haluaisi olla tavallinen, joukkoon sulautuva, ja joutuu taistelemaan saadakseen olla sellainen kuin itse kokee oikeaksi.

Mikään hyvän mielen tarina ei kyseessä ole, sen verran koville romaanin nuoret naiset joutuvat. Itämaa on kuitenkin sujuvasti kirjoitettu ja vetävä kokonaisuus, joka herättää ajatuksia.

Kirjasta muissa blogeissa: Lukutoukan kulttuuriblogiLa petite lectriceNenä kirjassaAnna minun lukea enemmän, Kirjasfääri, Mari A:n kirjablogi, Annelin kirjoissa, Notko, se lukeva peikkoRakkaudesta kirjoihin ja Eniten minua kiinnostaa tie.

Kommentit

  1. Tämä kuulostaa selllaiiselta kirjalta, joka pitäisi mahduttaa lukulistalle.

    Lähetin sinulle kesähaasteen, täällä: http://kaisareetta-t.blogspot.fi/2015/08/kesahaaste.html
    <3

    VastaaPoista
  2. Herätit mielenkiintoni! Jo työni puolesta maahanmuuttajanuorten parissa tuo voisi olla sivistävä teos. Viime aikoina on tullutkin sieltä täältä teoksia, joissa pääsee ellei ihan kokonaan sukeltamaan niin ainakin hieman vilkaisemaan maahan muuttaneiden moninaisiin kulttuureihin - hyvä niin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kiinnostuit! Tässä on paljon ikävyyksiä ja ikäviä asioita, mutta toisaalta Holmströmin tyyli etäännyttää niin, että tapahtumat eivät tule liikaa iholle.

      Poista
  3. Luin Holmströmin Sulje silmäs pienoinen, joka on uutuusdekkari. Pidin siitä. Halusin lukea lisää. Löysinkin sen ja san haettua sen viikonloppuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olinkin vähällä lainata tuon dekkarin kirjastosta, mutta nyt on niin paljon lukemista, etten viitsinyt. Mielessä se kuitenkin on, jospa tuonnempana siihen tarttuisin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...