Siirry pääsisältöön

Ursula Mursu: Myrtti ja nuuskiva kinuski

Torkuntäyteisen merimatkan jälkeen tyrannosaurus sai lopulta maata jalkojensa alle: valkeaa kalliota, josta nousi hiekkaista, suolaista pölyä joka askeleella. Kuu valaisi heidän tietään, ja Myrtti tunsi vatsanpohjassaan, että aamupäivä oli jo pitkällä. Hän kuitenkin pelkäsi, että pikkelssileivät putoaisivat taksiotuksen kylkiluiden välistä kadoksiin, joten ruokailu olisi jätettävä paikan päälle – tai niin hän ensin ajatteli, mutta joutui muuttamaan mieltään, kun hölköttely vain jatkui jatkumistaan. Maan päällä vauhti oli rauhallisempi kuin merellä.

Ursula Mursu: Myrtti ja nuuskiva kinuski
Kumma 2023
kuvitus Apila Pepita
154 sivua

Pääsimme lukukaverini kanssa palaamaan kolmannen kerran Kuuilman maagiseen maailmaan, kun tarttuminen Ursula Mursun lastenromaaniin Myrtti ja nuuskiva kinuski. Tällä kertaa Myrtti on jo varsin tottunut noitaelämäänsä, ja kun isikin on asettunut Kuuilmaan, ovat elämän perustat vallan hyvin kohdillaan.

Mutta sitten Myrtti saa salaperäisen kirjeen mummultaan. Mummu on teillä tietymättömillä mutta Myrtti on varma, että mummu odottaa etsijäänsä – siis Myrttiä. Isi ja Tuuve-täti vain eivät millään ole ymmärtää, mitä Myrtin täytyy tehdä. Onneksi muita ymmärtäjiä ja tukijoita kuitenkin löytyy, ja niinpä Myrtti lähtee Loviisan, Fuugan ja Hirmun kanssa jäljittämään mummua. Seuraa seikkailu, joka opettaa etsijöille taas paljon uutta niin maailmasta kuin elämästäkin.

Jäimme aiemmin odottelemaan ihastuneina Kuuilma-sarjan päätösosaa, ja odottaminen kannatti. Myrtti ja nuuskiva kinuski jatkaa tutulla ja lämminhenkisellä linjallaan. Ehkä juuri turvallinen tuttuus tekee sen, että paluu Kuuilmaan tuntui erityisen miellyttävää tämän kolmannen osan kohdalla.

Myrtin seikkailuiden vahvuus on siinä, että kirjat tarjoavat oivallettavaa ja pohdittavaa niin lapsille kuin aikuisille. Kertomuksissa vallitsee lämmin ymmärrys, johon on mukavaa kietoutua. Myrtin maailma on humaani ja salliva, ja sellaiseen maailman matkaaminen tekee ihmiselle iästä riippumatta hyvää varsinkin, kun todellinen maailma on ajoittain kovinkin kaoottinen ja synkkä.

Apila Pepitan kuvitus toimii jälleen erinomaisesti tarinaa täydentäen. Kuvitus on ihastuttavan ilmeikästä ja värikästä.

Jätämme lukukaverini kanssa haikeat hyvästit Kuuilmalle. Onneksi kirjat eivät esineinä katoa vaan niiden luokse voi palata aina uudelleen.

Helmet 2024 -lukuhaaste: 2. Kirjassa tehdään taikoja.

Kommentit

  1. Munkin pitää kyllä tarttua näihin kirjoihin! Tykkään just tämmösistä lastenkirjoista.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat