Kun hän ajoi ylämäkeen luostarille, kuormurin ajovalot heijastuivat talojen ikkunoista ja tuntui kuin hän olisi tavannut kuvajaisissa itsensä. Hän ajoi hiljaa luostarin pääoven ohi, käänsi sitten tien toiselle puolelle hiilivajan eteen ja sammutti moottorin. Hän kapusi unisena ulos ja katsoi yli piikkipaatsamien ja pensasaitojen ja näki syvennyksen, jossa Neitsyt Maria seisoi katse maahan painettuna, ikään kuin olisi hävennyt jalkoihinsa tuotuja muovikukkia. Ja kuura kimalteli maassa niissä kohdin mihin korkeiden ikkunoiden valo lankesi.
Kirjasomessa tuli vastaan varsin vaatimattomalta näyttävä teos, Claire Keeganin Nämä pienet asiat, ja moni sitä ylisti. Niinpä oli otettava selvää, eikä kynnys ollut korkealla, onhan teos varsin pieni, alle 140-sivuinen. Mutta se toden totta on kokoaan suurempi, kuten moni kirjabloggaaja ja -grammaaja on todennutkin.
Eletään joulunalusaikaa irlantilaisessa pikkukylässä vuonna 1985. Bill Furlong on kiireinen, sillä moni tarvitsee hiiltä pitääkseen kotinsa lämpimänä. Furlong toimittaa hiiliä myös luostariin, missä hän kohtaa nuoren tytön. Tytön tilanne saa miehen järkyttymään perin pohjin, eikä hän voi jättää asiaa sikseen, vaikka sellaista häneltä odotetaankin.
Nämä pienet asiat kuvaa yhden kuvitellun kohtalon kautta Irlannin pahamaineisia ja vaiettuja Magdalena-pesuloita, joihin vietiin nuoria naisia pakkotyöhön vuosikausien ajan. Moni menetti lapsensa, moni myös henkensä.
Romaanissa kuva tuomitsevasta yhteisöstä ja sen vaietusta osasesta muodostuu arkisen ja toteavan kerronnan kautta. Teos ei saarnaa vaan kertoo niukoin elein, että näinkin saattoi käydä, ja näin sallittiin käyvän. Nämä pienet asiat on niukkuudessaan vaikuttava ja hieno romaani, joka jää mieleen.
Helmet 2024 -lukuhaasteessa asetan Keeganin romaanin kohtaan 47. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä. Olen varma, että löydän kohtaan 48 myöskin teoksen Kristiina Rikmanilta, jota ihailen.
Tämä oli kyllä ihastuttava lukukokemus. Jäi elämään mieleen pitkäksi aikaa.
VastaaPoistaTärkeä teos tärkeästä aiheesta. Keeganilta on tulossa tänä vuonna toinen suomennettu teos. Rikmanin suomennoksia on ilo lukea.
VastaaPoistaSivumääräänsä suurempi, taidokkaasti kirjoitettu teos, joka piti mielenkiinnon vireillä alusta loppuun ja jonka luin yhdellä istumalla joskin pysähtyen välillä miettimään, mutta malttamatta laskea välillä käsistäni.
VastaaPoistaLaadulla on kirjoittajansa kuin myös suomentajalla eli Kristiina Rikman tekee jälleen kerran takuvarmaa jälkeä. Todellinen edukseen poikkeava helmi syksyn runsaassa kirjatarjonnassa.
Tämä on palkittu romaani ja täällä Briteissäkin kohkattu. Minulla ei periaatteessa ole varsinaista intohimoa tätä lukea, mutta luulen lukevani jossain vaiheessa silti, koska haluan tietää mistä hypessä on kyse ja tutkailla, mihin oma milipide asettuu. Kyseessä on tosiaan sen verran lyhyt kirja, ettei tuottane ongelmaa lukea. Ja kyllähän tuo aihe tietysti kiinnostaakin eli ihan uteliaalla mielellä lähestyn tätä teosta sitten.
VastaaPoistaTämä meni kyllä ihon alle. Tuntui uskomattomalta, ettei kirjassa eletty vaikkapa toissa vuosisataa, vaan ihan omaa elinaikaa.
VastaaPoistaTämä on minullakin ollut harkinnassa, ei ole tosiaan voinut välttyä kuulemasta siitä. En oikein ymmärtänyt juonta, joten se jäi. Jotenkin kuvaus vaikuttaa myös ahdistavalta. Vaikka kirja on niin lyhyt, se ehkä jää siitä syystä minulta kokematta, vaikka sinä tai muut edellä olevat kommentoijat eivät ahdistavuuteen viittaakaan. Ehkä tulkitsen jotenkin väärin ideaa.
VastaaPoista