He juoksivat läpi vihreänä pyörivän metsän. Ensin yhtä silmissä vilisevää polkua takaisinpäin Myyn kodin suuntaan, sitten äkkikäännös ja siitä syöksy pitkäoksaisten kuusien alle, syvemmälle sinne missä valo siivilöityi kiiltävien neulasten ja lehtivihreää sykkivän oksakaton läpi. He viilettivät lujaksi tampattua polkua, loikkivat kivien ja kuluneiden juurakoiden yli ja kaarsivat heinittyneelle polulle, joka laskeutui leppää kasvavaan laaksoon, missä levisi keltainen kulleromatto solisevan puron mollemmilla rannoilla.
Myy on kymmenvuotias ja osa tyttöjoukkoa, Pätkiksiä. Pätkiksiin kuuluu viisi tyttöä; Myyn lisäksi Camilla, Aada, Viivi ja Heta. Tai oikeastaan Myy on se lisäksi, muut tuntuvat muodostavan Pätkisten ydinjoukon. Muut ilmoittautuvat temppuleirille ja muilla on erillinen viestiryhmä, johon Myytä ei pyydetä.
Sitten Myy tapaa yllättäen Lassin. Hänen kanssaan on erilaista kuin Pätkisten kanssa. Lassin kanssa ei tarvitse puhua pojista eikä pelata erikoisia vuorovaikutuspelejä, joiden säännöt tuntuvat kummallisilta.
Kun yksi sanoi ihana, piti toisen sanoa sama. Se oli kaupankäyntiä: kun tää sanoo, että sillä on ihana paita, se sanoo tälle, että tällä on ihanat kännykänkuoret.
Lassin kanssa voi juosta metsään ja leikkiä. Lassin kanssa saa unohtaa koulun ja Pätkikset, vaarin sairastumisenkin, voi olla vapaa ja sitä, mitä milloinkin haluaa. Voi olla vaikka master chef tai peuranpuolustaja.
Laske salaa kymmeneen kuvaa sydämeen käyvästi sitä aikaa, kun ollaan jossain lapsuuden ja nuoruuden rajapyykillä, kun ei oikein tiedä, onko leikkiin heittäytyminen enää ok, pitäisikö olla jo "iso". Kun Pätkiksistä muut tuntuvat solahtavan melko mutkattomasti pois lapsuuden leikeistä, on Myylle irtautuminen vaikeampaa. Siksi on onni, että hän kohtaa Lassin, jonka kanssa on mahdollista vielä leikkiä ja päästää mielikuvitus hurjaan laukkaan.
Laura Lähteenmäen romaani on hyvin kaunis, samaan aikaan melankolinen, eloisa ja toiveikas. Kertomuksen kieli on viehättävää ja tunnelma kiehtova: metsän voi suorastaan tuntea ja leikit nähdä taitavan kuvailun ansiosta.
Myyn tarina muistuttaa siitä, miten lapsuuteen voi liittyä monenlaisia kasvukipuja ja miten suhteet muiden lasten kanssa voivat olla melkoisessa turbulenssissa. Romaanilla on annettavaa monenlaisille ja eri ikäisille lukijoille: vanhempana tulin pohtineeksi paljonkin lapsuuden ja nuoruuden taitekohtaa, kun taas Myyn ikäinen lukukaverini innostui erityisesti leikin kuvauksista ja totesi viimeisen sivun jälkeen lopun olleen niin jännittävä, että kirja olisi saanut vielä jatkua.
Helmet 2024 -lukuhaaste: 34. Kirjan nimessä on käsky tai kehotus.
Oi, aihe käy sydämeeni. Muistan tuon ajan itsekin ja nyt omien lasten myötä on uudelleen saanut seurata lapsuuden ja nuoruuden rajamailla olevaa aikaa. Jokainen kehittyy omaan tahtiinsa, on paljon epävarmuuksia ja kiinnostuksenkohteissa voi tapahtua muutos suurin piirtein yhdessä yössä, ei ihme että kaveruussuhteet voivat olla koetuksella. Kiinnostava teos siis, täytyypä laittaa nimi mieleen.
VastaaPoista