Siirry pääsisältöön

Karoliina Timonen: Laina

Kun hän astuu ulos, lumeen, astuu alati laskeutuvan lumiverhon alle, hän ajatttelee lähtevänsä tästä talosta viimeistä kertaa vaimona. Hän tietää palaavansa tänään viimeistä kertaa siten, että tietäisi miehen tulevan pian perässä. Hän odottaisi, ja odottaessaan hän valmistaisi heille illallista, aivan kuten lukuisina muinakin päivinä näiden yhteisten vuosien aikana.

Karoliina Timonen: Laina
WSOY 2023
kansi Ville Laihonen,
kannen teos Wäinö Aaltonen
416 sivua

On tammikuun viimeinen päivä vuonna 1955. Koska lunta on satanut tiheään jo vuorokauden, maanantaiaamu on hiljainen ja hämärä, kuin sadussa.

Karoliina Timosen romaani Laina kertoo fiktiivisen tarinan Kalle Päätalon ensimmäisestä vaimosta. Liitto päättyi eroon vuonna 1955, ja eropäätöstä edelsivät kiihkeän rakkauden lisäksi muun muassa raivoisat riidat, oman kodin rakentaminen Tampereelle ja asuminen myös Kallen kotiseudulla Taivalkoskella – Lainan vastustuksesta huolimatta.

Laina on yhdenpäivänromaani, joka avaa koskettavasti päähenkilönsä elämäntarinaa. Kun Laina tekee työtään ja elää aamusta iltaan päivää, joka on hänen elämänsä merkittävä vedenjakaja, tehdään samalla retkiä menneisyyteen, niin Lainan lapsuuteen ja nuoruuteen. Samalla Lainasta muotoutuu monimuotoinen kuva – hän on nainen, joka on muutakin kuin kuuluisan kirjailijan sivuun jäänyt ja sivuun jätetty vaimo. Hän on lihaa ja verta, hänellä on omia haaveita ja toiveita, ja ennen kaikkea hänellä on suuri rakkaus Kallea kohtaan.

Olen ihaillut Karoliina Timosen kykyä rakentaa tunnelmaa, ja samaa ihailen myös tässä romaanissa. Tunnelma on ensi riveiltä lähtien intensiivinen ja mukanaan vievä: vaikka alkuun ihmettelin, miten yhden päivän kattava romaani voi kantaa alusta loppuun saakka, se totisesti kantoi.

Pidin suuresti romaanin kerronnasta. Kertoja tietää enemmän kuin Laina, jonka ajatukset keskittyvät ratkaisevaan ja merkitykselliseen päivään. Laina on kuin käpertynyt itseensä, hän uskoo tietävänsä, mitä tapahtuu. Mutta kertoja osaa nähdä tulevaan, tietää mitä tuleman pitää. Lukiessa ei voi olla ajattelematta, että kunpa Laina tietäisi, että elämää on myös eron jälkeen, että kaikki käy lopulta aivan hyvin.

Muutoinkin kerronta on taitavaa hyvin ajalliseen miljööseen sopivaa kieltä myöten. Toistoa on sopivasti, vihjeitä Lainan elämän suurista tekijöistä annetaan riittävästi mutta ei tarpeettomasti osoitellen. Vaikka en ole kovin paljon Kalle Päätalon tuotantoon tutustunut, toisin kuin Karoliina Timonen, tulee romaanin äärellä tunne, että sitä on kirjoitettu hyvällä tavalla päätalolaisessa hengessä ja antamalla tilaa naiselle, josta on syntynyt kenties kovin yksipuolinen ja epäoikeudenmukainenkin kuva.

Muualla: Tuijata ja Kirjasähkökäyrä.

Helmet 2024: 27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta.




Kommentit

  1. Hieno teos. En ole lukenut Päätalon kirjoja, joissa on ensimmäinen vaimo ts. Laina. Elokuvassa hän on ollut, mutta ei niistä saanut mitään ikävää kuvaa. Ilmeisesti he kuitenkin pysyivät ystävinä eron jälkeenkin.

    VastaaPoista
  2. Tämä kiinnostaa suuresti, mutta toisaalta olen pähkäillyt, pitääkö Päätalon tuotanto ja hänen Laina-kuvauksensa tuntea, että saa romaanista tarpeeksi irti. Ilmeisesti ei! Siinä tapauksessa tähän voisi tarttua.

    VastaaPoista
  3. Olen miettinyt samaa kuin Amma, tai että ainakin kirjasta saisi enemmän irti jos tuntisi Päätalon tuotannon sisältöä, eikä tietäisi vain että tiiliskiviä riittää. Sen elokuvan olen nähnyt, ja se onkin ainoa piipahdus mikä mulla on kummankaan elämään. Mutta uskon kyllä, ettei enempää ole välttämätöntä tietääkään. Ajankohdaltaan Laina kyllä kiinnostaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat