Torkuntäyteisen merimatkan jälkeen tyrannosaurus sai lopulta maata jalkojensa alle: valkeaa kalliota, josta nousi hiekkaista, suolaista pölyä joka askeleella. Kuu valaisi heidän tietään, ja Myrtti tunsi vatsanpohjassaan, että aamupäivä oli jo pitkällä. Hän kuitenkin pelkäsi, että pikkelssileivät putoaisivat taksiotuksen kylkiluiden välistä kadoksiin, joten ruokailu olisi jätettävä paikan päälle – tai niin hän ensin ajatteli, mutta joutui muuttamaan mieltään, kun hölköttely vain jatkui jatkumistaan. Maan päällä vauhti oli rauhallisempi kuin merellä.
Pääsimme lukukaverini kanssa palaamaan kolmannen kerran Kuuilman maagiseen maailmaan, kun tarttuminen Ursula Mursun lastenromaaniin Myrtti ja nuuskiva kinuski. Tällä kertaa Myrtti on jo varsin tottunut noitaelämäänsä, ja kun isikin on asettunut Kuuilmaan, ovat elämän perustat vallan hyvin kohdillaan.
Mutta sitten Myrtti saa salaperäisen kirjeen mummultaan. Mummu on teillä tietymättömillä mutta Myrtti on varma, että mummu odottaa etsijäänsä – siis Myrttiä. Isi ja Tuuve-täti vain eivät millään ole ymmärtää, mitä Myrtin täytyy tehdä. Onneksi muita ymmärtäjiä ja tukijoita kuitenkin löytyy, ja niinpä Myrtti lähtee Loviisan, Fuugan ja Hirmun kanssa jäljittämään mummua. Seuraa seikkailu, joka opettaa etsijöille taas paljon uutta niin maailmasta kuin elämästäkin.
Jäimme aiemmin odottelemaan ihastuneina Kuuilma-sarjan päätösosaa, ja odottaminen kannatti. Myrtti ja nuuskiva kinuski jatkaa tutulla ja lämminhenkisellä linjallaan. Ehkä juuri turvallinen tuttuus tekee sen, että paluu Kuuilmaan tuntui erityisen miellyttävää tämän kolmannen osan kohdalla.
Myrtin seikkailuiden vahvuus on siinä, että kirjat tarjoavat oivallettavaa ja pohdittavaa niin lapsille kuin aikuisille. Kertomuksissa vallitsee lämmin ymmärrys, johon on mukavaa kietoutua. Myrtin maailma on humaani ja salliva, ja sellaiseen maailman matkaaminen tekee ihmiselle iästä riippumatta hyvää varsinkin, kun todellinen maailma on ajoittain kovinkin kaoottinen ja synkkä.
Apila Pepitan kuvitus toimii jälleen erinomaisesti tarinaa täydentäen. Kuvitus on ihastuttavan ilmeikästä ja värikästä.
Jätämme lukukaverini kanssa haikeat hyvästit Kuuilmalle. Onneksi kirjat eivät esineinä katoa vaan niiden luokse voi palata aina uudelleen.
Helmet 2024 -lukuhaaste: 2. Kirjassa tehdään taikoja.
Munkin pitää kyllä tarttua näihin kirjoihin! Tykkään just tämmösistä lastenkirjoista.
VastaaPoista