Jonkin matkan päässä hänen tuvastaan aukeni lähes puuton neva. Se sijaitsi tuvasta pohjoiseen, eikä hän kernaasti liikkunut siellä päin. Aina neva lähestyessään hän tunsi luissaan, kuinka häntä pidettiin silmällä. Metsässä asui muutakin väkeä kuin lintuja ja nelijalkaisia, se oli totuus eikä mitään paavillista taikauskoa. Ihmiset pysyttelivät olentojen kanssa hyvissä väleissä tai välttelivät niitä, aina sen mukaan mitä kulloinenkin tilanne ja tapa vaativat. Joskus metsänväelle uhrattiin, mutta salaa, se näet oli kirkon opin vastaista. Mutta joskus ei vain ollut ketään muuta, kenen puoleen kääntyä, kun tarvittiin apua taudin häätämisessä tai nälänhädän ja kuoleman torjumisessa.
Suomaa on erityisesti fantasiakirjailijana tutuksi tulleen Maria Turtschaninoffin ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani. Ja minkälainen romaani se onkaan!
Romaani lähtee liikkeelle 1600-luvulta, kun muuan sotamies pääsee kruunun torppariksi ja taivaltaa pienen pitäjän itäiseen kolkkaan. Sieltä löytyy maata, jota hän raivaa viljelyskäyttöön. Hänelle määrätyn maa-alan lähistöllä on suo, josta voisi ojittamalla saada hienoa peltomaata.
Sotamies Matts Nevabacka kuitenkin lupaa suon kultatukkaiselle neidolle jättävänsä suon rauhaan. Vastineeksi hän saa luokseen poikansa, ja niin alkaa kertomus, jossa eri sukupolvet muodostavat ketjun. Suomaa on vuosikymmenistä ja vuosisadoista toiseen läsnä ihmisten elämässä, tavalla tai toisella. Nevabackan tilalla ihmiset syntyvät, elävät, kuolevat – ja suo elää elämäänsä.
Suomaa on lumoava romaani. Se on muodoltaan episodimainen: aina ajassa eteenpäin siirryttäessä siirrytään uuden henkilön näkökulmaan. Jokaisella uudella henkilöllä on kuitenkin yhteys edellisiin, ja kokonaisuudesta muodostuu paitsi ehyt myös todella kiinnostava. On kiehtovaa seurata, miten ihmiset muodostavat yhteyksiä aiemmin eläneisiin ja miten maailma ympärillä muuttuu samalla, kun jotkut asiat pysyvät samanlaisina ajoista riippumatta.
Maailman muuttuminen ja aikojen vaihtuminen näkyvät romaanissa hienosti sekä tapahtumien että kielen tasolla. Alun tarinamaisuus ja luonnonuskonnot vaihtuvat vähitellen kohti kristinuskoa ja sittemmin teknologiauskoa, samaan aikaan kieli muuntuu myös. Yhteiskunnallinen murros, joka vie maalta kaupunkeihin ja tietää pientiloille jopa unohdusta, hahmottuu teoksessa upealla tavalla, suorastaan koskettavasti.
Joidenkin teosten äärellä sitä miettii, miksi niistä ei puhuta, suorastaan kohista, enemmän. Suomaa on sellainen. Jos siis et ole romaaniin vielä tutustunut, anna sille mahdollisuus! Se on pakahduttavan hieno teos, joka vie mennessään.
Muualla: Kirsin kirjanurkka ja Tuijata.
Helmet 2023 -lukuhaaste: 38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan.
Siis tämä on aivan huippukirja. Ylistin sitä myös omassa blogissani https://leevilevitoi.blogspot.com/2022/10/maria-turtschaninoff-suomaa.html
VastaaPoistaOn tosiaan upea!
PoistaMuutaman ylistävän arvion olen lukenut ja odotan innolla, että pääsen itse tarttumaan! 😍
VastaaPoistaToivottavasti pääset pian tämän pariin!
PoistaKirjoitat tästä upeasti! En ole vielä tätä lukenut, mutta se on lähiaikojen lukulistallani. Kaiken kuulemani ja lukemani perusteella odotukset ovat aika korkealla.
VastaaPoistaOi kiitos, Amma! Toivottavasti saat tämän käsiisi ja toivottavasti pidät!
Poista