Rosa nousee sängyltä, astelee viereeni, ottaa minua kädestä. Katsoo silmiin, sanoo ettei minulla ole mitään hätää. Ei mitään pelättävää. Laitan David Bowien Let's Dance -kappaleen soimaan, kirjoitan esiin sen mitä en olisi todeksi uskonut, ja klikkaan julkaise-painiketta. Puristan Rosan kättä, hengitän syvään, hengitän. Nyt se on julkista. Nimeni on Mira, olen transsukupuolinen nainen.
Mira Aurelia Eskelisen esikoisromaani Aavistus kertoo siitä, miten Jalmarista tuli Mira. Romaani kertoo siitä, miten heteromieheksi itsensä kuvitteleva avautuu vähitellen pohtimaan itseään ja sitä, mitä hän todellisuudessa on.
Käänteentekevä on halloween vuonna 2015 ja juhla, jossa kertojaa katsovat näkevät ihka oikean naisen. Mutta samalla kertoja tiedostaa, että Miran tarina voisi alkaa toisaaltakin. Varmaa kai on vain epävarmuus:
Mistä sen tietää mitä kokee olevansa?
Aavistus kuvaa kauniisti ja herkästi epävarmuutta ja itsen löytämistä. Sekavat tunteet siitä, onko kertoja genderfluid, onko hän täysin mies vievät vähitellen kohti ymmärrystä: ehkä sukupuoli ei olekaan se, miksi se on syntymässä määritelty.
Yksi antoisa seikka teoksessa onkin se, mitä ymmärrämme sukupuolella ja mitkä ovat sukupuolen rajat. Mitä sukupuoli merkitsee ja miten yhteiskunta sen määrittelee? Entä mitä yhteiskunta sallii? Miten tiukat sukupuolirajat näkyvät tavallisessa arjessa ja ovatko ne todella tarpeen? Teosta voisikin suositella luettavaksi oikeastaan kenelle tahansa, sillä se saattaa herättää katsomaan maailmaa tai ainakin sukupuolikäsityksiä uusin silmin.
Aavistus kertoo siitä, miten mies löytää itsensä ja hakeutuu transitioon tullakseen naiseksi. Kertomus ei ole täynnä ahdistusta ja kurjuutta vaan pikemminkin päinvastoin: siihen sisältyy ilo itsen esiin kaivamisen mahdollisuudesta.
Aavistus ei kauhistele ja alleviivaa vaan kertoo yhden ihmisen tarinan tavallisena (toivottavasti näin voi sanoa) – ei siis sellaisena, mitä pitäisi kauhistella ja jopa pyrkiä estämään, vaan jonakin, joka pitäisi nähdä osana elämää. Mitä mahdollisuuksia onkaan siinä, kun ihminen tulee nähdyksi omana itsenään ja saa ympärillään olevilta tukea muutoksessaan?
Artikkelissaan Ei mitään meistä ilman meitä Mira Eskelinen toteaa: "Sukupuolen moninaisuutta käsittelevillä elokuvilla ja sarjoilla on näin ollen paljon vaikutusta siihen, millainen käsitys cissukupuolisilla (eli ei-transsukupuolisilla) ihmisillä aiheesta on." Elokuvien ja sarjojen oheen voi tietenkin lisätä kirjat, ja Aavistus toteuttaa hienosti tehtävää cissukupuolisten käsityksiin vaikuttajana. Se on vaikuttava ja mieleenjäävä teos. Lue!
Helmet 2023 -lukuhaaste: 9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä.
Tärkeä aihepiiri. Minulla on aiheesta tosi vähän tietoa, vaikka blogistani kyllä löytyy aihepiiriin liittyviä teoksia mm. Marja Björkin Poika.
VastaaPoistaOi, kiitos kun muistutit Pojasta! Se pitääkin lukea.
PoistaMää varaan tän heti.
VastaaPoistaMahtavaa!
PoistaLisää tällaisia positiivisia kertomuksia tärkeästä aiheesta! Iso muutos onkin jo tapahtunut, ja kertomukset sukupuolen korjauksesta ovat yhä useammin menestystarinoita.
VastaaPoistaTeatterin puolelta suosittelen lämpimästi Miiko Toiviaisen monologinäytelmää Kepeä elämäni, jota Miiko on esittänyt useissa teattereissa, ja toivottavasta myös jatkaa.
/KBC
Kiitos teatterivinkistä, pitääpä tutkia tarkemmin!
PoistaSinä sait tästä selvästikin tunteellisemman lukukokemuksen kuin minä, oli todella mielenkiintoista lukea juttusi kirjan juuri itsekin kuunnelleena 🙂
VastaaPoistaSe onkin aina kiinnostavaa, miten eri teokset eri lukijoihin vaikuttavat 😊
Poista