Siirry pääsisältöön

Meri Savonen: Amandan kolme kesää

Soitin Iidalle illalla ja pyysin kyytiä. Kerroin mitä minulle ja Jonille oli tapahtunut. Hän ei kuulostanut yllättyneeltä. Tajusin, ettei Annakaan ollut kuulostanut. Lähimmät ihmiseni olivat selvästi menettäneet toivonsa jo ennen minua. Iida kysyi puhelun lopuksi, luulinko minä eron olevan lopullista, ja vastasin kyllä, ehdottomasti, sillä tiedän sen nyt.

Meri Savonen: Amandan kolme kesää
Bazar 2023
kansi Satu Kontinen
320 sivua

Meri Savosen ensimmäisen aikuisille suunnatun romaanin päähenkilö ja minäkertoja on Amanda, neljääkymppiä lähestyvä opettaja, jonka pitkä parisuhde on juuri päättynyt eroon. Riitaisan suhteen päättää viimeinen taistelu, jonka tuoksinassa Jon ilmoittaa palaavansa asuntoon vasta sitten, kun Amanda on lähtenyt. Jon pitää sanansa eikä Amandan auta muuta kuin pakata tavaransa ja lähteä.

Erosta seuraa surua ja ennen kaikkea henkinen kriisi. Kun parisuhde vaihtuu sinkkustatukseen ja samalla biologinen kello tikittää ja ympärillä muut tuntuvat pariutuvat kiivaasti, hankkivan lapsiakin, ei ole helppoa elää elämäntilanteessa, jossa moni asia tuntuu keskeneräiseltä.

Amanda haluaa suunnata ajatuksiaan muuhun kuin yksinäisyyteensä. Hän pestautuu töihin muuttofirmaan ja saa opettajainhuoneen rinnalle toisenlaisen työyhteisön. Lisäksi muuttotyö voi auttaa erään suuren haaveen toteuttamisessa.

Amandan kolme kesää -romaanissa seurataan nimihenkilön elämää noin kolmen vuoden ajan. Teos on ikään kuin raportti Amanda Aallon elämästä hänen itsensä kuvaamana: se on todentuntuinen ja elämänmakuinen kaikkine yksityiskohtineen, joihin muun muassa ystävyys, rakkaus, lapsettomuus ja yksinäisyys nivoutuvat.

Kertomus etenee kronologisesti ja rakenne toimii hyvin. On helppoa seurata siirtymiä ja samalla sitä, miten aika kuluu – nimenomaan ajalla on Amandalle paljonkin merkitystä. Epilogi on hieman yllättävä ja siihen olisin kaivannut jonkin verran lisää sisältöä. Toisaalta kuitenkin pidin siitä, että se yllätti ja jätti lukijalle tilaa tehdä omia päätelmiä.

Kustantaja on luokitellut romaanin hyvän mielen kirjoihin. Ei kuitenkaan kannata pelätä, että kyseessä olisi vain kepeää viihdettä: romaanissa on myös tummia sävyjä ja syvyyttä. Uskoisin, että kertomuksella voi olla paljon annettavaa erityisesti lukijoille, joiden elämäntilanne on samankaltainen kuin Amandan.

Helmet 2023 -lukuhaaste: 45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan. Amandan kolme kesää sopii ainakin kohtaan 6, sillä kirjan kansikuvassa on vaate.


Kommentit

  1. Ei koe olevani kohderyhmää, mutta miksei tämänkin voisi vaikka kuunnella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään varsinaisesti ole kohderyhmää, ja ehkä siksi tämä jäi ansioistaan huolimatta hieman etäiseksi.

      Poista
  2. Minulla on selkeästi menossa jokin keveämmän viihteen kausi, joten tummista sävyistä huolimatta Amanda voisi hyvin sopia joukkoon. Vaikka nyt tosin pitäisi kai vähän taas suuntautua dekkareihin päin, kun on nuo dekkariviikotkin. Olen nyt Blogistanian kanssa ilmeisesti jotenkin hassusti epäsynkassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kepeämmän kaipuuseen tämä sopii kyllä hyvin. Mukavan sujuvaa luettavaa!

      Poista
  3. Viime aikoina olen meinannut jumittua lempigenreni, historiallisen romaanin, pauloihin. Jokin tällainen sujuva nykyromaani voisi toimia ihan hyvin vaihteluna!

    VastaaPoista
  4. Oma elämäntilanne on hyvin kaukana Amandan kokemasta, mutta ei se minua haittaa 😃 Olen tätä luureihin jo sovitellutkin, mutta silloin meni vielä toinen samantyyppinen ohi, vaan uskon että tämäkin tulee kuunneltua. Hyvin kesäkirjan oloinen, kuunneltavaa hellepäiviin 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä: eihän kaiken luettavan tarvitse olla jotenkin omaan elämään kytköksissä. :) Kiinnostava romaani tämä on joka tapauksessa.

      Poista
  5. Olen nähnyt kannen siellä täällä, mutta en tiennyt, mistä kertoo. Nyt tiedän! Minäkään en tunne kuuluvani aivan kohderyhmään, vaikkakin feelgood on sydäntäni kovasti lähellä. Miksei sopivan tilanteen tullen tätä voisi kokeillakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesti tulee luettua kirjallisuutta, joka ei liippaa ollenkaan läheltä omaa elämää, eikä sitä koe pulmaksi. Jostain syystä tämän kohdalla kuitenkin mietin, etten ole ihan oikea lukija kirjalle. Silti pidin toteutustavasta, joten kannattaa tosiaan kokeilla, jos yhtään kiinnostaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok