Siirry pääsisältöön

Meri Savonen: Amandan kolme kesää

Soitin Iidalle illalla ja pyysin kyytiä. Kerroin mitä minulle ja Jonille oli tapahtunut. Hän ei kuulostanut yllättyneeltä. Tajusin, ettei Annakaan ollut kuulostanut. Lähimmät ihmiseni olivat selvästi menettäneet toivonsa jo ennen minua. Iida kysyi puhelun lopuksi, luulinko minä eron olevan lopullista, ja vastasin kyllä, ehdottomasti, sillä tiedän sen nyt.

Meri Savonen: Amandan kolme kesää
Bazar 2023
kansi Satu Kontinen
320 sivua

Meri Savosen ensimmäisen aikuisille suunnatun romaanin päähenkilö ja minäkertoja on Amanda, neljääkymppiä lähestyvä opettaja, jonka pitkä parisuhde on juuri päättynyt eroon. Riitaisan suhteen päättää viimeinen taistelu, jonka tuoksinassa Jon ilmoittaa palaavansa asuntoon vasta sitten, kun Amanda on lähtenyt. Jon pitää sanansa eikä Amandan auta muuta kuin pakata tavaransa ja lähteä.

Erosta seuraa surua ja ennen kaikkea henkinen kriisi. Kun parisuhde vaihtuu sinkkustatukseen ja samalla biologinen kello tikittää ja ympärillä muut tuntuvat pariutuvat kiivaasti, hankkivan lapsiakin, ei ole helppoa elää elämäntilanteessa, jossa moni asia tuntuu keskeneräiseltä.

Amanda haluaa suunnata ajatuksiaan muuhun kuin yksinäisyyteensä. Hän pestautuu töihin muuttofirmaan ja saa opettajainhuoneen rinnalle toisenlaisen työyhteisön. Lisäksi muuttotyö voi auttaa erään suuren haaveen toteuttamisessa.

Amandan kolme kesää -romaanissa seurataan nimihenkilön elämää noin kolmen vuoden ajan. Teos on ikään kuin raportti Amanda Aallon elämästä hänen itsensä kuvaamana: se on todentuntuinen ja elämänmakuinen kaikkine yksityiskohtineen, joihin muun muassa ystävyys, rakkaus, lapsettomuus ja yksinäisyys nivoutuvat.

Kertomus etenee kronologisesti ja rakenne toimii hyvin. On helppoa seurata siirtymiä ja samalla sitä, miten aika kuluu – nimenomaan ajalla on Amandalle paljonkin merkitystä. Epilogi on hieman yllättävä ja siihen olisin kaivannut jonkin verran lisää sisältöä. Toisaalta kuitenkin pidin siitä, että se yllätti ja jätti lukijalle tilaa tehdä omia päätelmiä.

Kustantaja on luokitellut romaanin hyvän mielen kirjoihin. Ei kuitenkaan kannata pelätä, että kyseessä olisi vain kepeää viihdettä: romaanissa on myös tummia sävyjä ja syvyyttä. Uskoisin, että kertomuksella voi olla paljon annettavaa erityisesti lukijoille, joiden elämäntilanne on samankaltainen kuin Amandan.

Helmet 2023 -lukuhaaste: 45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan. Amandan kolme kesää sopii ainakin kohtaan 6, sillä kirjan kansikuvassa on vaate.


Kommentit

  1. Ei koe olevani kohderyhmää, mutta miksei tämänkin voisi vaikka kuunnella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään varsinaisesti ole kohderyhmää, ja ehkä siksi tämä jäi ansioistaan huolimatta hieman etäiseksi.

      Poista
  2. Minulla on selkeästi menossa jokin keveämmän viihteen kausi, joten tummista sävyistä huolimatta Amanda voisi hyvin sopia joukkoon. Vaikka nyt tosin pitäisi kai vähän taas suuntautua dekkareihin päin, kun on nuo dekkariviikotkin. Olen nyt Blogistanian kanssa ilmeisesti jotenkin hassusti epäsynkassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kepeämmän kaipuuseen tämä sopii kyllä hyvin. Mukavan sujuvaa luettavaa!

      Poista
  3. Viime aikoina olen meinannut jumittua lempigenreni, historiallisen romaanin, pauloihin. Jokin tällainen sujuva nykyromaani voisi toimia ihan hyvin vaihteluna!

    VastaaPoista
  4. Oma elämäntilanne on hyvin kaukana Amandan kokemasta, mutta ei se minua haittaa 😃 Olen tätä luureihin jo sovitellutkin, mutta silloin meni vielä toinen samantyyppinen ohi, vaan uskon että tämäkin tulee kuunneltua. Hyvin kesäkirjan oloinen, kuunneltavaa hellepäiviin 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä: eihän kaiken luettavan tarvitse olla jotenkin omaan elämään kytköksissä. :) Kiinnostava romaani tämä on joka tapauksessa.

      Poista
  5. Olen nähnyt kannen siellä täällä, mutta en tiennyt, mistä kertoo. Nyt tiedän! Minäkään en tunne kuuluvani aivan kohderyhmään, vaikkakin feelgood on sydäntäni kovasti lähellä. Miksei sopivan tilanteen tullen tätä voisi kokeillakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesti tulee luettua kirjallisuutta, joka ei liippaa ollenkaan läheltä omaa elämää, eikä sitä koe pulmaksi. Jostain syystä tämän kohdalla kuitenkin mietin, etten ole ihan oikea lukija kirjalle. Silti pidin toteutustavasta, joten kannattaa tosiaan kokeilla, jos yhtään kiinnostaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat