Isä pysäytti auton kylpylän eteen ja heitti avainlätkän minulle. Nostimme Eetun ja Sallan kanssa kassit takakopasta ja menimme sisälle. Katsoin hissin peilin kautta Eetua, joka nojasi silmät kiinni päätään seinään. Kohtasin myös Sallan vakavaksi muuttuneen katseen. Se tuntui pyytävän minulta sellaista, jota en uskaltanut tehdä. Oma heikkouteni hävetti minua.
Harmaja luode seitsemän jäi mieleen laadukkaana nuortenromaanina, jonka jännite vahvistui hienosti loppua kohden niin, että sitä oli vaikea laskea käsistä. Bengtskär itä kahdeksan on vielä parempi!
Tällä kertaa minäkertojana on yllättäen Rasmus, aiemmasta romaanista tutuksi tullut rikkaan yrittäjäperheen vesa. Kertojavalinta on mainio, sillä sen myötä Rasmuksesta kasvaa moniulotteinen ja tunteva nuori, jonka elämän kipukohdat tulevat aiempaa selvemmin esille. Rasmuksen asettuminen valokeilaan muistuttaakin siitä, miten jokaisella on murheensa ja miten ensivaikutelma harvoin on kokonaan paikkansa pitävä.
Murheita Rasmuksellakin nimittäin riittää. Isoisä on huonossa kunnossa, äiti reissaa työn vuoksi ulkomailla ja isän vaatimukset pojan urheiluharrastusta kohtaan ovat valtaisat. Lisäksi Rasmus kokee, ettei tule omana itsenään hyväksytyksi vaan erityisesti isä yrittää järjestää poikansa elämää oman mielensä mukaiseksi. Eikä hän muista kysyä, mitä poika itse haluaa. Rasmus kyllä tietää, mitä haluaa, mutta piilotettujen tunteiden kohde tuntuu kovin saavuttamattomalta.
Samaan aikaan pitäisi treenata ja valmistautua purjehduskisoihin, tehdä kouluun suurta tutkimusprojektia ja löytää paikkansa kaveriporukoissa. Eikä Eetun äiti suinkaan ole unohtunut. Mitä hänelle oikein tapahtui? Hukkuiko hän uintiretkellään vai aiheuttiko joku hänen katoamisensa? Entä mitä salaisuuksia Rasmuksen suvun yritykseen kytkeytyy?
Bengtskär itä kahdeksan pitää otteessaan hienosti alusta alkaen. Se avaa todentuntuisesti nuorten maailmaa, ja Rasmuksen kaveripiiri vaikuttaa sellaiselta, että he kaikki voisivat todella olla olemassa. Purjehdus ja meri muodostavat vaikuttavan miljöön teokselle, ja sen äärellä saattaakin herätä vastustamaton halu matkata Bengtskärin majakalle.
Ratkaisua kohti edetessä tuuli voimistuu siten, että kertomus oli suorastaan pakko ahmia loppuun. Jännite kantaa mainiosti ja nuorten henkilöiden tiivis yhteistyö saa paljon hyvää aikaan. Henkilöhahmot on rakennettu niin onnistuneesti, että huomaan jääväni hieman kaipaamaan heitä: Eetua, Ramusta, Islaa, Sallaa ja Heneä – ja Hyrrää tietenkin.
Bengtskär itä kahdeksan on erinomainen nuortenkirja, jota kelpaa mainiosti suositella yläkouluikäisille ja vanhemmille. Aikuiseenkin makuun se sopii hyvin, mutta luulenpa, että nuorena lukijana olisin ollut teoksesta vielä innostuneempi, jos vain mahdollista.
Helmet 2023 -lukuhaaste: 24. Kirja kertoo urheilijasta.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Myös Bengtskär itä kahdeksan sopii hyvin kirjablogien dekkariviikkojen viettämiseen, onhan siinä yhtenä tärkeänä elementtinä mysteerin selvittäminen.
Oon jo aiemmin kiinnittänyt huomiota, että tällä sarjalla on kyllä tosi hyvät, suorastaan nerokkaat, nimet.
VastaaPoistaMuuten en ole tainnut sisältöönkään oikein tutustua, joten olipa hyvä, että luin postauksesi! Kiintoisa, erilainen aihe!
Nimet ovat tosiaan hurjan hyvät! Mutta niin on sisältökin, ja oikeastaan suosittelen lukemaan nämä ihan peräkkäin, siten toimii varmasti parhaiten.
PoistaKyllä, näiden Harmaja-Bengtskär-kirjojen nimet suorastaan vaativat lukijaa niiden äärelle! Hieno juttu, että nuorisolle kirjoitetaan kirjoja, jotka kestävät aikuisenkin käsissä. Aloitan siis ykkösosasta.
VastaaPoistaMinna /KBC
Kiva, jos tartut näihin, Minna! Ykkösosan luettua saattaa syntyä vastustamaton halu tarttua heti seuraavaan osaan, joten kannattaa varata molemmat käden ulottuville.
PoistaTää krijapari kiinnostaa nyt vaan entistä enemmän.
VastaaPoistaKiva kuulla! Mielelläni kuulisin, mitä näistä pidät.
PoistaNämä ovat olleet lukulistallani, mutta nyt kiinnostaa vielä enemmän! Merellinen tunnelma viehättää näin kesäaikaan ja Bengtskäristä olen haaveillut monet kerrat.
VastaaPoistaKesäaikaan nämä sopivat kyllä mainiosti, suosittelen. Bengtskär-kuume ei kylläkään taida näitä lukiessa hellittää, mutta pitäähän ihmisellä haaveita olla – ja haaveille lisää ruokaa.
Poista