Minua ei potilaiden valvominen häirinnyt, kai heillä sai jotakin ajanvietettä olla. Kun olin yksin osastollani, eikä kukaan ollut vahtimassa, annoin heidän olla omissa oloissaan. Vapaudenriistossa oli tarpeeksi rangaistusta, puhumattakaan veneerisistä sairauksista, joista potilaat kärsivät. Turhaan ei paikkaa kutsuttu Kuppalaksi.
Heidi Airaksisen esikoisteos Vierge Moderne herätti kirjasomessa ilmestyttyään myönteistä huomiota ja sai kiinnostukseni heräämään. Varasinkin Laventelimurhat-sarjan avaavan dekkarin äänikirjahyllyyni jo hyvissä ajoin odottelemaan dekkariviikkoa.
Vierge Moderne tarjosikin kiinnostavan dekkarielämyksen! Se sijoittuu 1930-luvun Helsinkiin ja erityisesti Kumpulan kartanoon, jossa pidetään sairaalaa. Siellä hoidetaan veneerisiä tauteja eli sukupuolitauteja, ja yksi hoitajista on Kerstin.
Eräänä yönä Kerstin löytää yhden potilaista raa'asti pahoinpideltynä. Ulrikan kohtalo ei tunnu ketään juuri kiinnostavan, varmaan suurelta osin huteran yhteiskunnallisen aseman vuoksi. Kerstin kuitenkin haluaa saada totuuden selville, ja vastauksia etsiessään hän päätyy itselleen uudenlaiseen maailmaan.
Kerstin löytää maailman, jossa erilaisuus on sallittua. Samalla, kun hän sukeltaa muistoissaan menneisyyteen ja siihen, miten joutui perheensä hylkäämäksi vääränlaisen käytöksensä vuoksi. Pääkaupungissa Kerstin vihdoin löytää itsensä kaltaisia ja huomaa, ettei olekaan yksin.
Vierge Modernen ajankuva on todella kiinnostava ja elävä. Rikosjuoni jääkin oikeastaan sivuosaan, kun keskityn nauttimaan maailmasta, jonka Airaksinen on taitavasti luonut. 1930-luvun yhteiskunnallinen ilmapiiri piirtyy esiin kiinnostavasta kulmasta, kun esille nousevat he, joiden toiminta on ajan silmissä vähintäänkin epäilyttävää, jopa rikollista. Samaan aikaan hyväosaiset ottavat osansa ja piilottavat intohimonsa kiillotetun julkisivun taakse.
Helmet 2023 -lukuhaaste: 14. Kirja kertoo terveydenhuollosta.
Muutoksensa myötä hänestä oli tullut julkista omaisuutta, jota saatettiin tarkastella avoimesti, mutta aina kuitenkin salamyhkäisen verhon takaa, jottei hän huomaisi sitä itse. Ihmiset, jotka eivät tienneet mitään hänen kaltaistensa olemassaolosta, eivät osanneet varsinaisesti epäillä mitään. Toinen juttu olivat ne, joita hänen tarkkaan varjeltu salaisuutensa häiritsi. Heidän oma olemassaolonsa horjui, koska hän ei sopinut heidän käsitykseensä maailmankaikkeuden järjestyksestä.
Maa jota ei ole on Laventelimurhat-sarjan toinen osa, mutta se sijoittuu yllättäen Vierge Modernea edeltävään aikaan: kertomus vie 1920-luvun Berliiniin ja siinä on mukana joitakin avausosasta tuttuja hahmoja. Teos tosin toimii mainiosti itsenäisenäkin dekkarina.
Freddy Henriksson ja Harriet – joihin Kerstin 1930-luvulla tutustuu – matkustavat Berliiniin, jotta Harriet saisi apua seksuaalitieteen asiantuntijalta tohtori Hirschfeldilta. Kauan parivaljakko ei ehdi kaupungissa oleilla, kun Harriet joutuu poliisin mielenkiinnon kohteeksi. Britti Sir William on kuollut, ja Harriet on viimeisenä hänet elossa nähnyt. Mutta olisiko pienikokoinen naisihminen todella voinut surmata ison miehen?
Oikeastaan tämänkin kirjan äärellä kävi niin, että varsinainen rikos jäi sivuseikaksi. Enemmän minua kiinnosti elävä 1920-luvun Berliini queer-kulttuureineen: tuntuu, että taustatyö on tehty huolella ja kertomus on suorastaan visuaalinen elämys Babylon Berlinin hengessä.
Laventelimurhat-sarja sopii mainiosti leppoisaa rikosromaania etsivälle ja ennen kaikkea lukijalle, jota kiinnostaa historia ja erityisesti sateenkaareva historia. Jos sarjalle tulee jatko-osia, ovat ne ehdottomasti lukulistallani.
Helmet 2023 -lukuhaaste: 47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön. Maa jota ei ole ja Tuuliajolla Berliinissä sijoittuvat molemmat Berliiniin.
Minäkin tykästyin tähän sarjaan. Mielenkiintoista historiaa tulee siinä samalla, kun lukee dekkareita.
VastaaPoistaTässä on kyllä upea tuo historiallinen ulottuvuus!
PoistaMua kans kiinnostaa tää sarja. Just nuo menneet ja sen aikainen maailma.
VastaaPoistaTätä sarjaa voi lämpimästi suositella, jos 1920–30-lukulainen historia kiinnostaa ja erityisesti, jos queer-historiasta haluaa tietää lisää.
PoistaIhan ehdottomasti haluan tämän luureihini lähiaikoina, kun se onneksi päätettiin lukea äänikirjaksikin! Kummin päin nämä kaksi mielestäsi kannattaa lukea?
VastaaPoistaMainio kysymys! Melkeinpä lähtisin kokeilemaan, miten toimisi "väärin päin" kuunneltuna. Tosiaan itsenäisinäkin toimivat mainiosti mutta oli hauskaa bongata tuttuja hahmoja kakkososasta.
Poista