Siirry pääsisältöön

Essi Kummu: Alaston lukupiiri

Taustalta alkaa kuulua pianonsoittoa. Mai hymyilee minulle valoisasti ja keskittyy soittamaan kappaleen loppuun. Musiikin aikana kaikki nousevat ja kävelevät sanaakaan sanomatta toiseen huoneeseen. Kuljen heidän perässään pieneen huoneeseen, jossa on naulakko. Se näyttää jonkinlaiselta riisuutumishuoneelta.

Essi Kummu: Alaston lukupiiri
Tammi 2023
kansi Emmi Kyytsönen
266 sivua

Alaston lukupiiri -romaanin päähenkilö on kustannustoimittaja Ellen. Hän saa kutsun kartanoon, jossa tapahtuu jotain yllättävää: lukupiiriläisten tulee riisuutua ja tunnustaa jotain. Ellen kokee ympäristön itselleen vieraaksi ja vastustelee, mutta jokin lukupiirissä vetää kuitenkin häntä puoleensa, ja hän löytääkin itsensä piiriläisten joukosta uudelleen, jokin asettuu kohdilleen.

Kiinnostava elementti romaanissa on tietenkin riisuuntuminen. Vaatteiden peittävän suojan poistuttua ihminen on paljas ja katseiden kohde. Miten eri tavalla toisen näkee alastomana? Mihin huomio silloin kiinnittyy?

Paljaaksi asettumista on sekin, kun jokaisen pitää kertoa itsestään jotain salattua, jotain henkilökohtaista. Ei siis riitä, että on katsottavana, vaan täytyy antautua myös kuultavaksi.

Katseen kohteena oleminen heijastuu myös kirjallisuusmaailmaan. Ellen on kustannustoimittaja, ja lukupiirin Mai on juuri kirjoittanut elämäkerran Barbrosta, joka hänkin on lukupiirissä. Heidän lisäkseen mukana ovat Ellenin kollega Ingrid ja joukon ainoa mies, Urho, joka jää sivurooliin. Joukon keskusteluista nousee esille kiinnostavia havaintoja siitä, mitä kirjamaailmassa tällä hetkellä on meneillään ja miten myös kirjallisuus voi vaatia paljaaksi asettumista, eräänlaista alastomuutta.

Alaston lukupiiri on jouhevasti etenevää luettavaa, jonka tarkasteluun oman vivahteensa tuo repliikkimerkkien puute – aina ei ole ihan selvää, kuka milloinkin on äänessä. Silti dialogi on sujuvaa ja luontevaa.

On pakko tunnustaa, että en ihan koko aikaa tavoita, mistä on kysymys. Kirjan luettuani ajattelinkin, että se ehkä pitäisi lukea toisenkin kerran: luulen, että kakkoskierroksella nyanssit voisivat avautua hieman paremmin.

Pidin kuitenkin romaanin hieman mystisestä tunnelmasta. Ehkä sellaiseen sopiikin se, että kaikki ei ole paljaana ja yhdellä silmäyksellä nähtävissä vaan jotain jää ikään kuin verhon taakse.

Kommentit

  1. Itse olen lukenut Kummulta Loisteen, joka jossain määrin jäi minulta käsittämättä. Ehkä tietty mystisyys on kirjailijan tyyli. Minua se ei kuitenkaan oikein miellyttänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole kirjailijalta muuta aiemmin lukenut kuin yhden novellin, joten en osaa verrata mihinkään.

      Poista
  2. Aloitin silloin Loistetta, kun se tuli minulle arvostelukappaleena, enkä päässyt imuun ollenkaan. Tämä kiinnostaa erikoisuudellaan, mutta mä kyllä vähän toivoin että olisit kertonut mistä tässä ON kysymys 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 😁 olisi varmaan pitänyt yrittää sitä muotoilla mutta on tietysti se vaara, että olen ymmärtänyt koko jutun ihan toisin kuin moni muu 🙃

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok