Ei minua pois voi ajaa, kun asiat on sovittu ja opettaja kouluun soudettu. Ja minkäs tuo muutenkaan tekisi, kun pätevistä opettajista on kiljuva pula koko maassa. Sota vei miehet ja surkea palkka karkotti naiset. Miksi kärvistellä kutsumusammatissa, kun joka puolella on työntekijöistä pulaa? Johtokunta saa kiittää itseään, kun sai seminaarin käyneen opettajan, eikä tarvinnut houkutella kirkonkylästä ketä tahansa työtä vailla olevaa pojankloppia. Isännät tietävät koulutetun opettajan hinnan, mutteivät ymmärrä arvoa. Eivät kokemattomat klopit saa lapsia lukemaan kuin korkeintaan kolmannella luokalla. Sen tuo mies tietää ja siksi ei sano mitään. Ja samalla jo arvaan, ettei kevään jälkeen jatkoa tule, vaan vuoden pestiksi tämäkin jää.
Tommi Kinnusen Pimeät kuut -romaanissa seurataan yhden vuodenkierron ajan Elna Suorajärveä, kuusikymppistä opettajaa, joka on kertomuksen alussa uuden edessä – jälleen kerran. Pieni koulu itäisessä Suomessa odottaa opettajaa, joka saa huomata saapuneensa työskentelemään tilassa, joka on ennemmin parakki kuin koulurakennus. Vuosi 1947 vaihtuu seuraavaan yksinäisyydessä ja sairauden vaivaamana.
Toisaalta Elnalla ei ole juuri valinnanvaraa. Kotia hänellä ei enää ole, välit sisaren kanssa ovat huonot eikä vointikaan ole järin hyvä. Jotain on kuitenkin hengen pitimiksi tehtävä, vaikka sitten opettaa kuuden eri luokan lapsia yhtä aikaa tiettömien taipaleiden takana. Kuukausi kuukaudelta romaanissa seurataan Elnan elämää siihen saakka, kunnes on jälleen aika siirtyä toisaalle. Taustalla on sodista toipuva Suomi arpineen ja kipeine muistoineen mutta myös tulevaisuuteen katsovine lapsineen.
Pimeät kuut on hieno romaani. Olen kertakaikkisen vaikuttunut siitä, miten syvästi inhimillinen romaanin päähenkilö Elna on kaikessa väsymyksessään ja pettymyksissään. Hän suhtautuu työhönsä asiaankuuluvalla ammattiylpeydellä vaikkei varsinaisesti lapsista pidäkään. Hän haluaa rajata työtään edes jollain tapaa, vaikka koulu on sekä koti että työpaikka. Selvää on, että hän olisi valmis työstään jo luopumaan, jos se mitenkään olisi mahdollista. Mutta kun ei ole, on vain jaksettava vuosi kerrallaan – jos hengissä pysyy – siihen saakka, että eläkeajat koittavat.
Olen vaikuttunut myös siitä, miten upeasti romaani kuvaa koulumaailmaa. Vaikka tapahtuma-aika on kaukana historiassa, lähes sadan vuoden takana, ovat monet Elnan kritisoimat epäkohdat esillä nykyaikanakin: opettajan työhön puuttuvat ne, jotka eivät varsinaisesti ole asiantuntijoita mutta luulevat omien koulumuistojensa vuoksi olevansa; kouluille sysätään vastuita, jotka eivät niille kuulu.
Kaiken kruunaa kaunis kerronta viisaine ajatuksineen. Pimeät kuut jää mieleen ja sen luokse tekee mieli palata uudelleen.
Ei tästä elämästä kukaan selviä ehjänä. Ainoa mistä voi yllättyä, on se, millä tavalla kukakin menee rikki.
Helmet 2023 -lukuhaaste: 35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua.
Järkyttävää ajankuvausta. Opettajan piti olla opetushommissa, vaikka sairasvuoteelta käsin. Oppilaat vuorostaan tulivat kuka mistäkin, kenties maahan kaivetuista poteroista, sillä kodit oli poltettu.
VastaaPoistaYhteiskuntamme on ottanut hurjia kehitysaskelia, kun miettii, minkälaista elämä oli sotien jälkeen. Silti romaanissa on myös nykyajassa tunnistettavia elementtejä. Hieno teos.
PoistaKinnunen osaa kirjoittaa koskettavasti. Tätä en ole vielä lukenut, mutta lukulistalla toki on.
VastaaPoistaNiin hän tosiaan osaa. Hienosti tavoittaa erilaisten ihmisten sielunmaisemaan.
Poista