Tommie tiesi, että minä olin Bangladeshissa Alankomaiden väliaikaisena asiainhoitajana, ja minä tiesin voivani odottaa häntä Daccaan YK-asioissa. Vuoden 1955 jälkeen me olimme kirjoittaneet toisillemme ehkä kymmenen kirjettä ja lähettäneet joulukortteja ja uutisia perheenlisäuksistä. Olin tavannut hänet New Yorkissa vuonna -65, ja viimeksi olimme nähneet ennen lähtöäni Bangladeshiin. Tommie soitti minulle ministeriöön, ja me kävimme kahvilla, kiireisinä molemmat. Paljon jäi sanomatta, kuten vanhojen ystävien kesken usein käy.
F. Springerin romaani Bougainville vie menneeseen. Romaanin päähenkilö Bo työskentelee Bangladeshissa Alankomaiden asiainhoitajana. Eletään 1970-luvun alkua, ja Bo on juuri tavannut nuoruudenystävänsä Tommien ennen tämän hukkumiskuolemaa.
Romaanissa kurkistetaan myös vielä kauemmas menneisyyteen. Tommien isoisän ääni kuljettaa 1800-luvun lopulle saakka, kun hän muistelee 1930-luvulla Jaavalla nuoruuttaan.
Varsinainen kertoja tarinassa on Bo, ja kahden muun miehen ajatuksia kuullaan heidän muistelunsa kautta. Kolmen kertojan ja aikatasojen vaihtelut tekivät lukemisesta paikoin haastavaa: vaikka osia oli erotettu toisistaan esimerkiksi kursivoinnein, oli välillä vaikea hahmottaa, kuka puhuu ja missä ajassa tai paikassa ollaan. Kirjan luettuani ajattelinkin, että sen olisi voinut aloittaa alusta uudelleen, jolloin kokonaisuus olisi ehkä hahmottunut paremmin.
Kirjan kiintoisaa antia on toisaalta kuvaus kahden miehen pitkään jatkuneesta ystävyydestä ja toisaalta kuvaus siitä, miten Bangladesh rakentuu yhteiskuntana kohti itsenäisyyttä ja miten länsimaat asettuvat kontrastiin kehittyvän maan kanssa. Titia Schuurmanin suomennos tavoittaa hienosti romaanin omaperäistä tunnelmaa.
Kun keskustelimme kirjasta lukupiirissä, totesimme, että kertomus olisi voinut olla lukijaystävällisempi: hieman liikaa jää rivien väliin pääteltäväksi. Kaikki viittaukset eivät meille lukijoille auenneet ja toisaalta esimerkiksi ystävyydestä esitettiin kiinnostavia huomioita, joita olisi toivonut syvennettävän.
Bougainville ei siis varsinaisesti ollut minun kirjani. Pidin kuitenkin mahdollisuudesta päästä kurkistamaan diplomaattielämään ja hollantilaiseen historiaan.
Itseäni tässä potentiaalisesti kiinnostaisi juuri Hollanti. En ole varmaan ikinä lukenut hollantilaista romaania.
VastaaPoistaEipä niitä minunkaan ole tullut liiemmin luettua. Hollantiin sijoittuvista historiallisista romaaneista kiehtova on Jessie Burtonin Nukkekaappi, mutta kirjailija on britti, ei hollantilainen.
PoistaHerman Koch on Alankomaista, ja hänen tuotantoonsa kiinnostaisi tutustua enemmänkin. Lääkärin luimme muutama vuosi sitten lukupiirissä, ja se on jäänyt mieleen.
Tässä oli todella kiinnostavia elementtejä, yhtä lailla 30-luvun Jaava kuin 70-luvun Bangladesh hollantilaisin silmin. Mutta sekavuus ei taas ollenkaan hyvä...
VastaaPoistaNiinpä, perässä pysyminen vaati hieman liikaa ponnisteluja.
Poista