Siirry pääsisältöön

Mark Sullivan: Kohti vihreää laaksoa

Vaunuissa viettämiensä pitkien päivien aikana Emil oli tajunnut, että oli elänyt suuren osan elämästään jonkun miehitysarmeijan ja diktaattorin vallan alla. Bolshevikit olivat syösseet tsaarin vallasta ja Stalin oli aiheuttanut Ukrainalle suurta hävitystä. Sitten Hitler oli vallannut Ukrainan, ja nyt se oli taas Stalinin hallussa. Emil päätti, että hän halusi sellaiseen paikkaan missä ei olisi ensimmäistäkään miehitysarmeijaa, ja hänen mielessään se paikka oli lännessä, valtameren takana, niin kaukana heidän lähtöpaikastaan kuin hän vain suinkin pystyi kuvittelemaan.

Mark Sullivan: Kohti vihreää laaksoa
Sitruuna Kustannus 2022
alkuteos The Last Green Valley
suomentanut Arto Konttinen
585 sivua
äänikirjan lukija Jukka Pitkänen
kesto 19 t 58 min

Emil ja Adeline Martel ovat etnisiä saksalaisia, jotka asuvat Ukrainassa. Vuonna 1944 he lähtevät neuvostoliittolaisten hyökkäyksen alta pakoon kohti unelmiensa vihreää laaksoa.

Maailmantilanne on hyvin epävakaa ja pariskunnalla on vain vähän vaihtoehtoja, kun toisella puolella on Stalin ja toisella puolella Hitler. Unelma vihreästä laaksosta kuitenkin kannattelee nuorta paria, jonka mukana pitkällä matkalla on perheen pienten poikien lisäksi muita sukulaisia.

Kohti vihreää laaksoa on vahvasti juonivetoinen kertomus siitä, miten perhe pyrkii kohti turvallisempaa maailmaa yhden hirmuvaltiaan kurimuksesta toisen katseen alle. Kukaan ei voi sanoa olevansa varmasti turvassa eikä kehenkään voi luottaa. Tämän kokee karvaasti myös eräs SS-upseeri.

Romaani Martelin perheestä perustuu tositapahtumiin ja pitää vahvasti otteessaan. En ole hetkeen odottanut pääseväni takaisin keskeneräisen äänikirjan pariin yhtä voimallisesti kuin nyt. Paloin halusta tietää, miten perheelle ja muille sukulaisille käy keskellä sekasortoista ajanjaksoa, jolloin kaikkialla on uhkia ja toivoa vain vähän. Tietenkin tässä maailmanajassa tuli tämän tästä väistämättä mieleen Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja se, miten taas kerran viattomat ihmiset ovat joutuneet pakkaamaan välttämättömimmän ja lähtemään kodeistaan. Tuntuu kohtuuttomalta, miten vähän rauhaa ukrainalaisille on viimeisen 80 vuoden aikana suotu.

Kohti vihreää laaksoa on romaani, joka saa lukijan päähenkilöidensä puolelle. Kirjailija on kasvattanut saamistaan tiedoista lumoavan kertomuksen, jonka henkilöt tekevät parhaansa keskellä järkyttäviä olosuhteita. Miten kaikki todellisuudessa kävi, jää osin arvailujen varaan, mutta kuvatun tapahtumainkulun olen valmis uskomaan – niin kauniisti romaani kuvaa henkilöitään mahdottomilta tuntuvina hetkinä ja hetkinä, jolloin vaihtoehtoja ei kerta kaikkiaan tunnu olevan. Kaiken keskellä Emil ja Adeline Martelia kannattelevat usko, toivo, rakkaus ja yhteinen unelma vihreästä laaksosta. Se on kaunis viesti myös nykyajalle.

Helmet 2023 -lukuhaaste: 34. Kirja kertoo Ukrainasta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok