Siirry pääsisältöön

Mark Sullivan: Kohti vihreää laaksoa

Vaunuissa viettämiensä pitkien päivien aikana Emil oli tajunnut, että oli elänyt suuren osan elämästään jonkun miehitysarmeijan ja diktaattorin vallan alla. Bolshevikit olivat syösseet tsaarin vallasta ja Stalin oli aiheuttanut Ukrainalle suurta hävitystä. Sitten Hitler oli vallannut Ukrainan, ja nyt se oli taas Stalinin hallussa. Emil päätti, että hän halusi sellaiseen paikkaan missä ei olisi ensimmäistäkään miehitysarmeijaa, ja hänen mielessään se paikka oli lännessä, valtameren takana, niin kaukana heidän lähtöpaikastaan kuin hän vain suinkin pystyi kuvittelemaan.

Mark Sullivan: Kohti vihreää laaksoa
Sitruuna Kustannus 2022
alkuteos The Last Green Valley
suomentanut Arto Konttinen
585 sivua
äänikirjan lukija Jukka Pitkänen
kesto 19 t 58 min

Emil ja Adeline Martel ovat etnisiä saksalaisia, jotka asuvat Ukrainassa. Vuonna 1944 he lähtevät neuvostoliittolaisten hyökkäyksen alta pakoon kohti unelmiensa vihreää laaksoa.

Maailmantilanne on hyvin epävakaa ja pariskunnalla on vain vähän vaihtoehtoja, kun toisella puolella on Stalin ja toisella puolella Hitler. Unelma vihreästä laaksosta kuitenkin kannattelee nuorta paria, jonka mukana pitkällä matkalla on perheen pienten poikien lisäksi muita sukulaisia.

Kohti vihreää laaksoa on vahvasti juonivetoinen kertomus siitä, miten perhe pyrkii kohti turvallisempaa maailmaa yhden hirmuvaltiaan kurimuksesta toisen katseen alle. Kukaan ei voi sanoa olevansa varmasti turvassa eikä kehenkään voi luottaa. Tämän kokee karvaasti myös eräs SS-upseeri.

Romaani Martelin perheestä perustuu tositapahtumiin ja pitää vahvasti otteessaan. En ole hetkeen odottanut pääseväni takaisin keskeneräisen äänikirjan pariin yhtä voimallisesti kuin nyt. Paloin halusta tietää, miten perheelle ja muille sukulaisille käy keskellä sekasortoista ajanjaksoa, jolloin kaikkialla on uhkia ja toivoa vain vähän. Tietenkin tässä maailmanajassa tuli tämän tästä väistämättä mieleen Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja se, miten taas kerran viattomat ihmiset ovat joutuneet pakkaamaan välttämättömimmän ja lähtemään kodeistaan. Tuntuu kohtuuttomalta, miten vähän rauhaa ukrainalaisille on viimeisen 80 vuoden aikana suotu.

Kohti vihreää laaksoa on romaani, joka saa lukijan päähenkilöidensä puolelle. Kirjailija on kasvattanut saamistaan tiedoista lumoavan kertomuksen, jonka henkilöt tekevät parhaansa keskellä järkyttäviä olosuhteita. Miten kaikki todellisuudessa kävi, jää osin arvailujen varaan, mutta kuvatun tapahtumainkulun olen valmis uskomaan – niin kauniisti romaani kuvaa henkilöitään mahdottomilta tuntuvina hetkinä ja hetkinä, jolloin vaihtoehtoja ei kerta kaikkiaan tunnu olevan. Kaiken keskellä Emil ja Adeline Martelia kannattelevat usko, toivo, rakkaus ja yhteinen unelma vihreästä laaksosta. Se on kaunis viesti myös nykyajalle.

Helmet 2023 -lukuhaaste: 34. Kirja kertoo Ukrainasta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...