Siirry pääsisältöön

Mohsin Hamid: Viimeinen valkoinen mies

Eräänä aamuna Anders, valkoinen mies, sai herättyään huomata muuttuneensa syvän ja kiistämättömän ruskeaksi. Se selvisi hänelle ensin vähitellen ja sitten yhtäkkiä, ensin hänen kurkottaessaan kohti puhelintaan ihmeissään siitä, mitä aamun varhainen valo näytti tekevän hänen käsivartensa värille, ja sitten hätkähdyksenä, hetkellisenä varmuutensa siitä, että sängyssä oli hänen kanssaan myös joku muu, toinen mies, häntä tummempi, mutta niin kauhistuttavalta kuin sellainen tilanne tuntuikin, koko ajatus oli selvästi mahdoton, ja helpotuksekseen hän huomasi, että toinen liikkui täsmälleen samalla tavalla kuin hän itse eikä siis ollut ihminen. Tai siis ei kukaan erillinen ihminen vaan hän itse, Luojan kiitos. Sillä jos sängyssä oleva toinen ihminen oli pelkkää kuvitelmaa, oli ilmiselvää, että myös hänen värinsä näennäinen muutos oli harhaa, pelkkää optinen illuusio, mielen oikkuja ja peräisin unen ja valveen lipeävästä välimaastosta.

Mohsin Hamid: Viimeinen valkoinen mies
Otava 2022
alkuteos The last white man
suomentanut Jaakko Kankaanpää
127 sivua
äänikirjan lukija Matti Leino
kesto 3 t 29 min

Anders huomaa eräänä aamuna muuttuneensa. Hänen ihonsa on vaihtanut yön aikana väriään tummaksi, eikä Anders ole enää tunnistaa itseään.

Pian vastaavanlaisia tapauksia raportoidaan ympäri maata, jota ei mainita. On kuin meneillään olisi jonkinlainen epidemia, joka muuttaa koko väestön toisenlaiseksi. Seuraa levottomuuksia ja ennen kaikkea uuden olemisen tavan etsimistä: kuka ihminen on, kun hän ei enää ole entisenlainen?

Romaanin alussa tunnelma on kovin kafkamainen. Anders ei kuitenkaan ole muuttunut syöpäläiseksi vaan hän on edelleen ihminen, vain ihonväri on muuttunut. Kiinnostavaa onkin se, miten ihonväri vaikuttaa. Kun valkoinen mies ei enää ole valkoinen, hänen täytyy katsoa ympärilleen eri tavalla kuin ennen, varoa kanssakulkijoitaan. Vaikka kyse on vain ihonväristä, on jotain perustavalla tavalla toisin.

Viimeinen valkoinen mies herättääkin ajatuksia rasismista, etuoikeuksista ja yhteiskunnallisista rakenteista. Siksi se on ehdottoman tarpeellinen romaani. Kovin syvälle teos ei teemoihinsa kuitenkaan mene vaan ennemminkin merkityksellistä on yksilön kokemus yllättävästä muutoksesta.

Vaikka näkökulma on ennen kaikkea Andersin, vaikuttaa muutos hänen läheisiinsä myös. Suhde tyttöystävä Oonan kanssa kohtaa erikoisia tilanteita, kun osapuolet sopeutuvat toisen muuttumiseen. Andersin isä kokee muutoksen omalla tavallaan, ja Oonan ylemmyydentuntoinen – voinee sanoa rasistinen – äiti joutuu nielemään karvasta kalkkia, kun hänen tyttärensäkin muuttuu.

Muutos ulottuu lopulta kaikkialle. Vai ulottuu sittenkään? Entä mitä tapahtuisi, jos ihonväri olisi kaikilla sama?

Helmet 2023 -lukuhaaste: 46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika.


Kommentit

  1. Tässä on tosi hyvä tuo lähtöidea. Voisi lukea. :)

    VastaaPoista
  2. Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta! En ollut tästä aiemmin kuullut tai ainakaan noteerannut, mistä on kyse. Luulen, että jokaiselle meistä tekisi hyvää joskus ajatua toisenlaiseen kehoon: marginaaliin sysivä ihonväri, vamma, kehon koko jne, antaisi perspektiiviä sille, että mahdollisuudet eivät ole kaikille samat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Olisi varmasti avartavaa kokea itse, miten eri ominaisuudet vaikuttavat siihen, millä tavalla tulee kohdelluksi. Jokainen on oman onnensa seppä -sanonta asettuisi aika lailla uuteen valoon.

      Poista
  3. Olen lukenut tästä jo aikaisemmin ja se vaikuttaa lähtöasetelmaltaan varsin mielenkiintoiselta. Voi olla ihan hyväkin, jos ei lähdetä paasaamaan isommista teemoista vaan lähestytään yksilön näkökulmasta. Ehkä silloin ajatukset syntyvät "pakottamatta".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksilön näkökulma tässä nimenomaan on kiinnostava, mutta jotenkin olisin vielä kaivannut syvemmälle uppoutumista. Nyt jälkeenpäin mietittynä on eniten jäänyt mieleen se vieraan pelko, jota yllättävät muutokset herättävät ihmisissä. Se on ilmiönä hirveän kiinnostava ja monitasoinen.

      Poista
  4. Todella kiinnostava, lisäsin kirjahyllyyn. Tekee varmasti hyvää pohtia erilaisia näkökulmia ihonvärin ympärillä. Aika syvään viiltää myös postauksen viiimeinen kysymys: Mitä jos olisimmekin kaikki samanvärisiä.
    Minna /KBC

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä pysäyttävää, kun ajautuu syystä tai toisesta pohtimaan, minkälaisissa tilanteissa itse elää hyvin etuoikeutetussa asemassa ja minkälaisissa tilanteissa toiset joutuvat kärsimään vain siksi, että ovat jostain syystä marginaalissa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii