Eräänä aamuna Anders, valkoinen mies, sai herättyään huomata muuttuneensa syvän ja kiistämättömän ruskeaksi. Se selvisi hänelle ensin vähitellen ja sitten yhtäkkiä, ensin hänen kurkottaessaan kohti puhelintaan ihmeissään siitä, mitä aamun varhainen valo näytti tekevän hänen käsivartensa värille, ja sitten hätkähdyksenä, hetkellisenä varmuutensa siitä, että sängyssä oli hänen kanssaan myös joku muu, toinen mies, häntä tummempi, mutta niin kauhistuttavalta kuin sellainen tilanne tuntuikin, koko ajatus oli selvästi mahdoton, ja helpotuksekseen hän huomasi, että toinen liikkui täsmälleen samalla tavalla kuin hän itse eikä siis ollut ihminen. Tai siis ei kukaan erillinen ihminen vaan hän itse, Luojan kiitos. Sillä jos sängyssä oleva toinen ihminen oli pelkkää kuvitelmaa, oli ilmiselvää, että myös hänen värinsä näennäinen muutos oli harhaa, pelkkää optinen illuusio, mielen oikkuja ja peräisin unen ja valveen lipeävästä välimaastosta.
Anders huomaa eräänä aamuna muuttuneensa. Hänen ihonsa on vaihtanut yön aikana väriään tummaksi, eikä Anders ole enää tunnistaa itseään.
Pian vastaavanlaisia tapauksia raportoidaan ympäri maata, jota ei mainita. On kuin meneillään olisi jonkinlainen epidemia, joka muuttaa koko väestön toisenlaiseksi. Seuraa levottomuuksia ja ennen kaikkea uuden olemisen tavan etsimistä: kuka ihminen on, kun hän ei enää ole entisenlainen?
Romaanin alussa tunnelma on kovin kafkamainen. Anders ei kuitenkaan ole muuttunut syöpäläiseksi vaan hän on edelleen ihminen, vain ihonväri on muuttunut. Kiinnostavaa onkin se, miten ihonväri vaikuttaa. Kun valkoinen mies ei enää ole valkoinen, hänen täytyy katsoa ympärilleen eri tavalla kuin ennen, varoa kanssakulkijoitaan. Vaikka kyse on vain ihonväristä, on jotain perustavalla tavalla toisin.
Viimeinen valkoinen mies herättääkin ajatuksia rasismista, etuoikeuksista ja yhteiskunnallisista rakenteista. Siksi se on ehdottoman tarpeellinen romaani. Kovin syvälle teos ei teemoihinsa kuitenkaan mene vaan ennemminkin merkityksellistä on yksilön kokemus yllättävästä muutoksesta.
Vaikka näkökulma on ennen kaikkea Andersin, vaikuttaa muutos hänen läheisiinsä myös. Suhde tyttöystävä Oonan kanssa kohtaa erikoisia tilanteita, kun osapuolet sopeutuvat toisen muuttumiseen. Andersin isä kokee muutoksen omalla tavallaan, ja Oonan ylemmyydentuntoinen – voinee sanoa rasistinen – äiti joutuu nielemään karvasta kalkkia, kun hänen tyttärensäkin muuttuu.
Muutos ulottuu lopulta kaikkialle. Vai ulottuu sittenkään? Entä mitä tapahtuisi, jos ihonväri olisi kaikilla sama?
Helmet 2023 -lukuhaaste: 46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika.
Tässä on tosi hyvä tuo lähtöidea. Voisi lukea. :)
VastaaPoistaKannattaa kokeilla! :)
PoistaTämä kuulostaa mielenkiintoiselta! En ollut tästä aiemmin kuullut tai ainakaan noteerannut, mistä on kyse. Luulen, että jokaiselle meistä tekisi hyvää joskus ajatua toisenlaiseen kehoon: marginaaliin sysivä ihonväri, vamma, kehon koko jne, antaisi perspektiiviä sille, että mahdollisuudet eivät ole kaikille samat.
VastaaPoistaTotta! Olisi varmasti avartavaa kokea itse, miten eri ominaisuudet vaikuttavat siihen, millä tavalla tulee kohdelluksi. Jokainen on oman onnensa seppä -sanonta asettuisi aika lailla uuteen valoon.
PoistaOlen lukenut tästä jo aikaisemmin ja se vaikuttaa lähtöasetelmaltaan varsin mielenkiintoiselta. Voi olla ihan hyväkin, jos ei lähdetä paasaamaan isommista teemoista vaan lähestytään yksilön näkökulmasta. Ehkä silloin ajatukset syntyvät "pakottamatta".
VastaaPoistaYksilön näkökulma tässä nimenomaan on kiinnostava, mutta jotenkin olisin vielä kaivannut syvemmälle uppoutumista. Nyt jälkeenpäin mietittynä on eniten jäänyt mieleen se vieraan pelko, jota yllättävät muutokset herättävät ihmisissä. Se on ilmiönä hirveän kiinnostava ja monitasoinen.
PoistaTodella kiinnostava, lisäsin kirjahyllyyn. Tekee varmasti hyvää pohtia erilaisia näkökulmia ihonvärin ympärillä. Aika syvään viiltää myös postauksen viiimeinen kysymys: Mitä jos olisimmekin kaikki samanvärisiä.
VastaaPoistaMinna /KBC
On kyllä pysäyttävää, kun ajautuu syystä tai toisesta pohtimaan, minkälaisissa tilanteissa itse elää hyvin etuoikeutetussa asemassa ja minkälaisissa tilanteissa toiset joutuvat kärsimään vain siksi, että ovat jostain syystä marginaalissa.
Poista