Senjan korot kopisivat terävästi marketin kivilattiaa vasten. Hän työnsi kärryä pitkin käytäviä ja oli edelleen kuin unissakävelijä Noora Nordströmin vierailtua liikkeessä. Naisen lähdettyä voimattomuus oli vallannut hänen jäsenensä kuin hän olisi juuri selvinnyt täpärästi yliajosta tai törmäyksestä. Hän oli palvellut loppupäivän asiakkaat konemaisesti ja toivonut, ettei ketään tulisi, vaikka asiakkaat olivat hänelle tärkeämpiä kuin mikään.
Senja ja Sami ovat eronneet. Sami ehti asua yhteisen kolmion vierashuoneessa, kunnes pariskunta päätti lopettaa yhteiselon. Kumpikin opettelee elämään ilman toista, ja tilanne muuttuu suuresti, kun Samin elämään astuu Noora.
Ensin Senja bongaa Nooran Facebookista, uuden henkilön entisen puolison kavereissa. Sitten Noora ilmaantuu Senjan vaateliikkeeseen ostamaan XS-kokoista mekkoa häihin, eikä hän ilmeisesti tiedä, kenen liikkeessä vaatehankintaa tekee. Puhuuhan hänen uusi puolisonsa jostakusta salaperäisestä Senistä, vaateliikkeen omistajan nimi on Senja.
Ylipäätään Sami puhuu Senjasta Nooralle vähän. Noora ei tiedä sitäkään, että Senja ja Sami yrittivät pitkään saada yhteisen lapsen mutta epäonnistuivat.
Eikä hän myöskään arvaa, että yksi juhlien jälkeinen hetki muuttaa kaiken. Äkkiä Noora on raskaana, vaikka hän ei ole ehtinyt olla kovin kauan Samin kanssa. Noora ei ole varma, haluaako hän edes lasta, ja kun taas Senja olisi ollut valmis paljoon saadakseen lapsen. Velkoja lapsettomuushoidoista Senja ja Sami maksavat yhä, vaikka parisuhde on päättynyt ja yhteinen unelma haudattu.
Kuviosta muotoutuu eräänlainen kolmiodraama, joskaan ei aivan perinteisessä mielessä. Senjan ja Nooran välille muotoutuu vähitellen hapuileva ystävyyssuhde, ja samaan aikaan sekä Senja että Sami ovat edelleen irtautumassa toisistaan, luopumassa pitkäaikaisesta suhteestaan. Tätä kaikkea romaani kuvaa kiehtovasti ja tarkkanäköisesti kolmen keskeisen henkilönsä näkökulmista, perspektiiviä vaihdellen.
Aiemmin lukemissani Annamari Marttisen romaaneissa olen ihastellut realistista, varsin arkistakin otetta. Tapahtumat ovat sellaisia, että ne on helppo kuvitella mielessä tosiksi, ja niin tälläkin kertaa. Siitä muotoutuu romaaniin hyvää tenhoa samoin kuin tunnelmasta, joka syntyy ennen kaikkea Nooran ja Senjan tutustumisesta ja ystävyyden rakentumisesta epävakaalle pohjalle. Halusin tietää, miten heidän käy, ja tiedonjano sai pysymään kirjan rakentamassa maailmassa.
Hieman paikoin kakistelin dialogin äärellä, se ei aina ole niin sulavaa kuin toivoisin. Ihastelen kuitenkin kaunista kerrontaa ja sivuilta välittyvää elämänviisautta. Koen, että kertoja katselee henkilöitään lempeästi, ymmärtäen. Sellainen lämmittää mieltä.
Helmet 2023 -lukuhaaste: 40. Kirjassa hylätään jotain.
Fanitan Marttisen teoksia. Aihepiiriit liippaavat aina nykypäivää ja ne kiinnostavat varmasti monia lukijoita. Lapsettomuus on kipeä asia, samoin avioero.
VastaaPoistaMarttinen kirjoittaa hienon tarkkanäköisesti ja maltilla. Pitäisi lukea enemmänkin hänen romaanejaan.
PoistaHiukan harppailin tekstiä kun tämä on vielä omalla kuuntelulistallani 🙂
VastaaPoistaOlen lukenut Marttiselta kaksi kirjaa, Vapaa (joka meni paikoitellen vähän oudoksi makuuni) sekä Häiriömerkintä (joka oli minusta huomattavasti parempi) ja minun on ollut tarkoitus lukea muitakin, mutta on vaan jääneet. Tämän uskon luureihin päätyvän, vaikka lapsiasiat ei ole omakohtaisia on ne kuitenkin tärkeä osa yhteiskuntaa ja monen perhedynamiikkaa.
Tuo Vapaa ei kuulosta ollenkaan tutulta mutta Häiriömerkinnästä pidin.
PoistaTässä ei tuo lapsiasia minusta nouse "liian isoksi" vaan se on luonteva osa henkilöiden elämää. Mietin nimittäin etukäteen, että jaksanko siitä ulottuvuudesta juuri kiinnostua.