Siirry pääsisältöön

Reetta Hänninen: Kapinaa ja kiusantekoa

Helmikuun manifestin antamisen jälkeen suomalaisten suhtautuminen yhtenäistämistoimiin muuttui. Aikanaan posti­manifesti ja suomalaisten postimerkkien kieltäminen oli synnyttänyt kekseliäitä keinoja mielen osoittamiseksi, mutta vuoden 1899 helmikuun jälkeen vastustustoimet saavuttivat aivan toiset mittasuhteet. Samat yhteiskuntaryhmät, jotka vielä hetki sitten olivat riemuinneet rakastetun keisarin häistä ja kruunajaisista tai surreet vuolaasti hallitsijan poisnukkumista, kutsuivat nyt keisaria petturiksi ja veistelivät hänestä pilkkarunoja.

Reetta Hänninen: Kapinaa ja kiusantekoa
– Venäjän sortokoneiston vastustus Suomessa
Otava 2023
kansi Tuomo Parikka
191 sivua
äänikirjan lukija Vera Kiiskinen
kesto 5 t 49 min

Reetta Hännisen tietokirja Kapinaa ja kiusantekoa – Venäjän sortokoneiston vastustus Suomessa on samaan aikaan sekä historiallinen että ajankohtainen. Teoksessa tarkastellaan sitä, miten suomalaiset vastustivat Venäjän yhtenäistämisyrityksiä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella, mutta väistämättä historiaan kurkistellessa tulee samaan aikaan miettineeksi Venäjän nykyisiä toimia niin maansa sisällä kuin rajojen ulkopuolella.

Suomen itsenäistymiseen johtaneista ajoista fennomaaneineen on toki kerrottu jo paljon. Pidän kuitenkin Kapinaa ja kiusantekoa -kirjaan valitusta näkökulmasta: ideana on avata nimenomaan sitä, miten vallanpitäjiä vastaan kapinoitiin ja miten tiukkoja sääntöjä kierrettiin. Vastustus oli moninaista ja sekä passiivista että aktiivista. Esimerkiksi käskyä käyttää venäläisiä postimerkkejä vastustettiin sitä nokkelammin, mitä tiukemmiksi käskytys kävi.

Jotain vallan ilahduttavaa on siinä, miten moninaisin tavoin Suomessa aikanaan venäläisten vallanpitoa vastustettiin. Toisaalta asioilla on myös kääntöpuolensa, eikä kapinointia voi nähdä pelkästään hupaisana eikä myöskään toimintana, jonka taakse koko kansakunta olisi yhtenäisesti asettunut. Tätäkin Hänninen kirjassaan hyvin avaa.

Reetta Hännisen tietokirja on ehyesti rakennettu ja kiinnostava tietoteos maamme historiasta. Näkökulma toimii mainiosti ja tuntuu hyvältä ajatella heitä, jotka olivat aikanaan valmiita protestoimaan ja nousemaan vastarintaan. Historia toistaa itseään monin tavoin, ja tässä maailmanajassa ei voi kuin toivoa vastarinnan riittävän myös nyt.

Helmet 2023 -lukuhaaste: 13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs.

Kommentit

  1. Tämä on kiinnostava! Kansoilla on kautta historian ollut omat tapansa vastustaa sortoa ja mielivaltaa. Siihen ajatukseen on tukeuduttava nykyhetkessäkin, vaikka Venäjän opposition asema ei ole hyvä. Mutta ehkä tällaiset teokset osaltaan luovat uskoa siihen, että muutoskin on mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin 🤍 Kyllä tämä luo uskoa siihen, että pienilläkin teoilla on merkitystä ja että keinoja vastarintaan voi löytyä tavallisesta arjesta paljonkin.

      Poista
    2. Suomen passiivinen vastarinta on todiste, miten pienen taistelu hengen voimalla on tehokasta. Aseellinen konflikti olisi johtanut maan tuhoon ja hävitykseen. Nyt se on uhkana ja lähes varma lopputulos seuraavassa suursodassa, sillä johtajamme ja media ovat siirtyneet turvaamaan aseisiin ja hylänneet 77 vuotta jatkuneen hyvän politiikan. Haluavat maasta taistelutantereen. Saarikosken lausahdusta vääntäen on siihen varmaan tarvittu viinan lisäksi vähän muutakin.

      Poista
    3. Kyllä tämä nykyinen ilmapiiri mietityttää suuresti. Rauhanaate tuntuu jääneen taka-alalle, kun sotapuhe ja asekaupat valtaavat tilaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...