Ajatukset liian levottomina suljin kännykän ja yritin rauhoittua. Olet merellä, hoin itselleni. Navakka tuuli oli luonteessa, vene puski itsensä aallon pohjalta seuraavalle. Nojauduin taaksepäin, viistin veden pintaa, tunsin pisaroiden kylmän kosketuksen kasvoillani. Vatsalihakset jännittyivät, hauis supistui vetämään skuuttiköyttä kireämmälle. Aallot taistelivat kalliorantaa vasten paiskautuen aina uudelleen ja uudelleen sen seinämään. Merisumu oli nousemassa, eikä harmaan taivaan ja meren välillä erottunut enää horisonttia. Näkyi ainoastaan pehmeä äänettömyys, joka soi hetkeksi unohduksen ja lohdun.
Eetu on vaikeassa elämäntilanteessa. Äiti on kadonnut muutama kuukausi aiemmin uintireissullaan, isä on hiljaa ja muissa maailmoissa, pikkusisko Isla on aloittamassa koulun. Eetun pitäisi jaksaa lukio-opintojen alku samalla, kun oma elämä on nyrjähtänyt sijoiltaan. Rakas harrastus, kilpapurjehdus, on pitänyt lopettaa ja vastuu pikkusiskosta ja kodista tuntuu kaatuvan aina vain enemmän nuorukaisen harteille.
Eetu on vakuuttunut siitä, että äidin katoamiseen liittyy jotain hämäräperäistä. Poliisilta hän ei saa tukea epäilyilleen mutta koulussa aloitettu yhteinen Itämeri-projekti vie Eetua yhä lähemmäs mysteeriä. Äiti nimittäin rakasti merta monin tavoin, ja hänen jälkeensä jäi muistiinpanoja ja artikkeleita, jotka eivät jätä Eetua rauhaan.
Lisäksi kuin taivaanlahjana Eetu pääsee kuin pääseekin kilpapurjehdusmatkalle Ruotsiin. Siellä selviää, että ärsyttävän kilpakumppanin Rasmuksen perheessä on jotain erikoista.
Leena Paasion Harmaja luode seitsemän on erittäin laadukas nuortenromaani, jonka soisi päätyvän Eetun ikäisten ja vähän nuorempienkin lukemistoon. Teoksessa yhdistyvät taidokkaasti fakta ja fiktio siten, että kertomuksen parissa viihtyessään lukija saa myös annoksen Itämeri-tietoutta ilman liiallista paasaamista. Erityisesti ympäristöasioista kiinnostuneille teoksella on varmasti annettavaa.
Lukiessa tuntuu siltä, että yksityiskohdat ovat mainiosti kohdallaan. Nuorten elämää kuvataan todentuntuisesti ja purjehduksen keskellä termit vaikuttavat olevan kohdillaan – kirjailija onkin saanut kuvaukseen asiantuntevaa apua. Henkilöhahmot ovat eläviä, joskin Islan hahmo tuntui alkuun hieman liian viisaalta seitsenvuotiaaksi, mutta joka tapauksessa hän on monin tavoin tärkeä osa kokonaisuutta.
Teoksen jännite kasvaa vähä vähältä sellaiseksi, että lopulta kirja suorastaan liimautuu käsiin. Lopussa on selvää, että tarina tulee saamaan jatkoa: Itämeri-teosparin kakkososa Bengtskär itä kahdeksan menee todellakin lukulistalleni – sitä täytyy odottaa huhtikuuhun 2023. Tällä hetkellä ajatus odottamisesta tuntuu tukalalta, niin mielelläni uppoaisin uudelleen Eetun ja hänen läheistensä maailmaan ja ottaisin selvää, mistä kaikessa on kysymys.
Tää vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta kirjalta. Itelle teemat tuttuja, kuten tuo, että liian nuorena joutuu kantaan liian ison vastuun ja selviämään.
VastaaPoistaTässä on jotenkin tosi viehättävä ulottuvuus Eetun ja hänen pikkusiskonsa suhde. Tämä myös muistuttaa samalla hyvin siitä, miten monenlaisissa tilanteissa nuoret voivat joutua täysi-ikäisyyttä lähestyessään elämään.
PoistaTämäpä täytyy pitää mielessä! Nuortenromaanit ovat vähintään yhtä laadukkaita kuin aikuistenkin kirjat. :)
VastaaPoistaTämä ainakin on todella laadukas. Toivottavasti saa paljon lukijoita kohderyhmästään.
PoistaKomppaan Ankia, monet nuortenromaanit on tosi laadukkaita! Ja ihanaa että on monia kotimaisia tekijöitä; verrattuna esim. siihen aikaan kun itse aloitin kirjastossa 11 vuotta sitten niin kyllä on sekä realististen että genreromaanien määrä kasvanut niin tekijöiden kuin nimekkeiden osalta.
VastaaPoistaNimenomaan kotimaisten teosten laatu on kyllä ilahduttavaa. Ja on hienoa, että tulee uusia tekijöitä: lukulistallani on esim. Ulpu-Maria Lehtisen Kalmanperhon kutsu. Sitä on jo kovasti kehuttu.
Poista