Elof oli jäänyt vähäksi aikaa pellolle kun Olga oli mennyt sisään laittamaan illallista. Hän kulki vain ympäri pellon nähdäkseen, olisiko heiltä jäänyt joku kivi huomaamatta, ja myös siksi että hänestä oli niin mukavaa kulkea omalla maallaan. Tämä oli hänen paikkansa maan päällä. Hän katsoi aurinkoa, joka parhaillaan laski puiden taakse. Kurkia, jotka lensivät hänen päänsä ylitse toitottaen jälleennäkemisen riemua. Enää ei Elof ajatellut sitä ettei hänellä ollut ollut varaa jatkaa lukuja, ei hän kuitenkaan olisi selviytynyt opiskelusta. Eikä hän haluaisi muuttaa Ruotsiin niin kuin Ivar oli tehnyt. Tämä kaikki oli hänen: maa, valo, puut, ilma, linnut.
Ann-Luise Bertellin Oma maa oli viime vuonna Finlandia-ehdokkaana, ja Vappu Orlovin suomentamana teos saatiin kauppoihin tänä vuonna. Hyvä, että saatiin: Bertellin teos on kiehtova sukuromaani, joka sukeltaa suomalaiseen historiaan ja kansalliseen mielenmaisemaan. Lopputulos on vaikuttava.
Oman maan päähenkilö on pohjanmaalainen Elof, jonka elämänkaarta lukija pääsee seuraamaan lapsuudesta vanhuuteen saakka. Elof joutuu veljensä kanssa jättämään kotitilansa jo varhain, koska lapsista tulee orpoja ja he joutuvat muuttamaan isovanhempiensa luokse. Sieltä tiet vievät veljiä eri suuntiin, mutta Elof muistaa perintönsä ja sukutilansa myös silloin, kun on muualla.
Varhaisten ja myöhempienkin kokemustensa myötä Elofista kasvaa eloisa mies, jonka sisällä on surua ja moneen kertaan vakaa usko siihen, että elämä päättyy ennen aikojaan. Ei pääty, vaan itselleenkin yllätyksenä hän jatkaa myös silloin, kun ympärillä silmät sulkeutuvat viimeisen kerran. Ja melkoisen elämän hän saakin elää: romaani rakentaa kuvan rikkaasta ja täyteläisestä taipaleesta, jossa on mutkia, suoria, ylä- ja alamäkiä, yksinäisyyttä ja rinnalla kulkijoita. Kaikenlaista sellaista tunnistettavaa ja elähdyttävää.
Ann-Luise Bertell tuo järisyttävän hienosti esille suomalaisen lähihistorian tuttuja elementtejä. Sodasta toipumista ja yhteiskunnallista muutosta kuvataan yhden ihmisen kautta vivahteikkaasti ja koskettavastikin. Romaani on psykologisesti vakuuttava ja tarjoaa melankolian keskelle heleää valoa.
Tuija kiittää romaania ihmisenkokoiseksi – samaa mieltä. "Rauhallinen ja seesteinen romaani", sanoo Riitta. Raija lupaa olla kyydissä vastakin, jos suvun tarina jatkuu.
Kiitos kirjan kiinnostavasta esittelystä. Alkoi kiinnostamaan! Harmikseni en edes muista tällaisen kirjan olleen Finlandia-ehdokkaana. - Kiitos lukuvinkistä.
VastaaPoistaFinlandia-ehdokkaana tämä oli alkuperäisnimellään ja ruotsiksi mutta jäi minusta harmillisen vähälle huomiolle.
PoistaMieleenpainuva sukuromaani periksiantamattomuudesta. Lukemista ei malttanut lopettaa, koskettavuudessaan kaunis tarina. Pidin tästä todella paljon.
VastaaPoistaTarina herättää onnistuneesti monenlaisia tunteita. Ihastuttava kokonaisuus.
PoistaHieno ja seesteinen yhden sukupolven / perheen tarina. Kuuntelin äänikirjana, ja luulen että menetin jotain.
VastaaPoistaMinäkin kuuntelin tämän äänikirjana, ja minusta toimi hyvin niinkin. Mutta kyllä usein on niin, että painetun kirjan äärellä tarina avautuu vielä enemmän.
Poista