Siirry pääsisältöön

Ann-Luise Bertell: Oma maa

Elof oli jäänyt vähäksi aikaa pellolle kun Olga oli mennyt sisään laittamaan illallista. Hän kulki vain ympäri pellon nähdäkseen, olisiko heiltä jäänyt joku kivi huomaamatta, ja myös siksi että hänestä oli niin mukavaa kulkea omalla maallaan. Tämä oli hänen paikkansa maan päällä. Hän katsoi aurinkoa, joka parhaillaan laski puiden taakse. Kurkia, jotka lensivät hänen päänsä ylitse toitottaen jälleennäkemisen riemua. Enää ei Elof ajatellut sitä ettei hänellä ollut ollut varaa jatkaa lukuja, ei hän kuitenkaan olisi selviytynyt opiskelusta. Eikä hän haluaisi muuttaa Ruotsiin niin kuin Ivar oli tehnyt. Tämä kaikki oli hänen: maa, valo, puut, ilma, linnut.

Ann-Luise Bertell: Oma maa
Tammi 2021
alkuperäisteos Heiman 2020
suomentanut Vappu Orlov
kansi Sanna Mander
394 sivua
äänikirjan lukija Lauri Kortelainen
kesto 9 t 42 min

Ann-Luise Bertellin Oma maa oli viime vuonna Finlandia-ehdokkaana, ja Vappu Orlovin suomentamana teos saatiin kauppoihin tänä vuonna. Hyvä, että saatiin: Bertellin teos on kiehtova sukuromaani, joka sukeltaa suomalaiseen historiaan ja kansalliseen mielenmaisemaan. Lopputulos on vaikuttava.

Oman maan päähenkilö on pohjanmaalainen Elof, jonka elämänkaarta lukija pääsee seuraamaan lapsuudesta vanhuuteen saakka. Elof joutuu veljensä kanssa jättämään kotitilansa jo varhain, koska lapsista tulee orpoja ja he joutuvat muuttamaan isovanhempiensa luokse. Sieltä tiet vievät veljiä eri suuntiin, mutta Elof muistaa perintönsä ja sukutilansa myös silloin, kun on muualla.

Varhaisten ja myöhempienkin kokemustensa myötä Elofista kasvaa eloisa mies, jonka sisällä on surua ja moneen kertaan vakaa usko siihen, että elämä päättyy ennen aikojaan. Ei pääty, vaan itselleenkin yllätyksenä hän jatkaa myös silloin, kun ympärillä silmät sulkeutuvat viimeisen kerran. Ja melkoisen elämän hän saakin elää: romaani rakentaa kuvan rikkaasta ja täyteläisestä taipaleesta, jossa on mutkia, suoria, ylä- ja alamäkiä, yksinäisyyttä ja rinnalla kulkijoita. Kaikenlaista sellaista tunnistettavaa ja elähdyttävää.

Ann-Luise Bertell tuo järisyttävän hienosti esille suomalaisen lähihistorian tuttuja elementtejä. Sodasta toipumista ja yhteiskunnallista muutosta kuvataan yhden ihmisen kautta vivahteikkaasti ja koskettavastikin. Romaani on psykologisesti vakuuttava ja tarjoaa melankolian keskelle heleää valoa.

Tuija kiittää romaania ihmisenkokoiseksi – samaa mieltä. "Rauhallinen ja seesteinen romaani", sanoo Riitta. Raija lupaa olla kyydissä vastakin, jos suvun tarina jatkuu.

Kommentit

  1. Kiitos kirjan kiinnostavasta esittelystä. Alkoi kiinnostamaan! Harmikseni en edes muista tällaisen kirjan olleen Finlandia-ehdokkaana. - Kiitos lukuvinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Finlandia-ehdokkaana tämä oli alkuperäisnimellään ja ruotsiksi mutta jäi minusta harmillisen vähälle huomiolle.

      Poista
  2. Mieleenpainuva sukuromaani periksiantamattomuudesta. Lukemista ei malttanut lopettaa, koskettavuudessaan kaunis tarina. Pidin tästä todella paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina herättää onnistuneesti monenlaisia tunteita. Ihastuttava kokonaisuus.

      Poista
  3. Hieno ja seesteinen yhden sukupolven / perheen tarina. Kuuntelin äänikirjana, ja luulen että menetin jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kuuntelin tämän äänikirjana, ja minusta toimi hyvin niinkin. Mutta kyllä usein on niin, että painetun kirjan äärellä tarina avautuu vielä enemmän.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok