Siirry pääsisältöön

Anne Vuori-Kemilä: Mustaa jäätä

Gulffi roikotti kanisterin auton eteen, avasi konepellin ja alkoi lisätä öljyä moottoriin. Minä jatkoin kiillottamista ja trasseli tanssi auton pellillä hienoja kiemuroita. Halutti vihellellä. Ensin huulten välistä karkasi pelkkää suhinaa. Piti puhaltaa monta kertaa ennen kuin sain aikaiseksi ääntä. Kohta löysin oikean tavan ja onnistuin päästämään ilmaa huulten välistä niin että se kuulosti vihellykseltä. Keskityin ja onnistuin yhä paremmin. Trasseli pyöri pehmeästi musiikin tahdissa peltiä vasten. Mielessä hyrisi mukavasti ja oli aikuisen olo. 

Anne Vuori-Kemilä: Mustaa jäätä
Karisto 2020
297 sivua

Anne Vuori-Kemilän Mustaa jäätä ei ollut kiinnittänyt huomiotani ennen kuin bongasin muutaman kehuvan blogiarvion (esimerkiksi Arja). Viimeistään Finlandia-ehdokkuus innoitti  tekemään varauksen kirjastoon, ja joululoman odotus kuluikin juonivetoisen ja tiheätunnelmaisen romaanin parissa sujuvasti.

Mustaa jäätä on rosoinen, karu ja tumma. On eksyksissä olevia henkilöhahmoja, räntäsadetta ja mielenterveyden pulmia. Ennen kaikkea on suvaitsemattomuutta ja kyvyttömyyttä kohdata toiset, antaa anteeksi. 

Epilogimainen aloitus lähtee liikkeelle siitä, mihin kaikki päättyy ja mistä kuitenkin kaikki tavallaan alkaa. Antti menee kutsuttuna syntymäpäiville ja löytää sekä päivänsankarin että tämän puolison kuolleena. Tämän jälkeen lähdetään kerimään auki tarinaa, jonka keskiössä on epäsovinnainen pari, Elffi ja Gulffi. Heitä tarkastelee lapsena Antti, joka uhmaa isänsä käskyjä ja on tekemisissä pariskunnan kanssa. Antti ei voi vastustaa Gulffin kiiltävää autoa ja työtarjouksia, joista tulee taskurahaa. Ei voi vastustaa, vaikka muu naapurusto katsoo paria karsaasti.

Isä ei sietänyt Elffiä tai Gulffia. Kiroili ja puhui rumasti silloin kun hän luuli etteivät lapset kuulleet, kuiskutti äidille että luonnottomia olivat, jumalattomia, ja väärin teki Esko kun ei häätänyt, saisi yläkertaan varmasti kunnon ihmisiäkin vuokralle.

Gulffi on raamikas ja ronski, Elffi pieni ja hauras. Gulffi – oikealtaan nimeltään Raili – haluaa pitää Elffistä – siis Siiristä – huolta mutta on tukossa menneisyytensä ja tunteidensa kanssa. Hyvä tarkoitus ei aina riitä, kun teot puhuvat puolestaan. Mustaa jäätä kuvaakin osuvasti sitä, miten tarkoitus ja lopputulos eivät aina tavoita toisiaan vaan lopputuloksena on pahaa mieltä ja sekasotkua.

Siiri on sairas eri tavoin. Kaatumatauti vaivaa, eikä mielikään aina pysy kirkkaana varsinkaan, kun yhteys ainoaan poikaan on poikki. Siiri on kuitenkin perimmiltään sovinnonhaluinen ja usuttaa Railinkin matkalle tämän lapsuudenkotiin puhumaan asiat halki ennen kuin on liian myöhäistä. Antista on kasvanut vuosien mittaan luottopakki, joka on  tälläkin reissulla mukana. Kun Antti seuraa Railin ja Siirin taistoa suvaitsemattoman ympäristön ja ahtaiden raamien keskellä, kasvaa hänestä samalla nuori mies, joka yrittää löytää oman paikkansa maailmassa. Kivutta ei sekään käy.

Kipuun sekoittuu eloa ja elämänmakua, eikä tapahtumien äärellä aina tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Tragikoomisen tarinan kehykseksi asettuu mennyt Suomi, jossa luokkaerot ovat vahvat ja sovinnaisuuskäsitykset vielä vahvemmat. Kaikki tarinan kertojat – Raili, Siiri ja Antti – rimpuilevat kukin tavallaan normien ja tunteidensa keskellä. Millainen pitäisi olla, että kelpaa muille? Tai että kelpaa edes itselleen?

Mustaa jäätä ei varsinaisesti ole nautinnollinen lukukokemus kaikessa karuudessaan. Tarina on julma ja kantaa mukanaan väkivallan uhkaa mutta samalla se on elävä ja uskottavasti ihmisen mielenliikkeitä kuvaava. Ihmisen rikkinäisyys tuodaan esille vakuuttavasti, ja keskeiset henkilöt jäävät mieleen.

Anne Vuori-Kemilän romaanissta kirjoittavat myös Tuija, Mikko ja Riitta.

Kommentit

  1. Nyt jälkijunassa tänne. "Millainen pitäisi olla, että kelpaa muille?" Tämä on tosiaan kirjan avainkysymys.
    Kiinnostaa käydä katsoamssa, miten muut ovat kokeneet kirjan nyt kun olen sen itsekin lukenut. Pidän kovasti Vuori-Kemilän tyylistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut huomaavinani, että monenlaisia ajatuksia Mustaa jäätä herättää. Minäkin pidän Vuori-Kemilän tyylistä, jotenkin se sopii hyvin karuun tarinaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok