Siirry pääsisältöön

Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa

Murha aamulla ja naamiaispukuja illalla, vaikeaselkoisia viestejä ja palaneita hovimestareita. Tapahtuipa täällä mitä tahansa, minä en ole nukke, jota noin vain vedellään naruista. Minun on päästävä pakoon.
Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa
Otava 2020
Alkuteos The seven deaths of Evelyn Hardcastle
Kääntänyt Jaakko Kankaanpää
494 sivua
Äänikirjan lukija Aarne Linden
kesto 15 t 19 min

Evelynin seitsemän kuolemaa -dekkarin asetelma on kiinnostava: Maaseudulla sijaitsevan kartanon tanssiaisiin kutsutulle Aiden Bishopille selviää, että hänen tehtävänään on selvittää, kuka aikoo murhata kartanon tyttären, Evelyn Hardcastlen. Siinä ei vielä ole mitään erityistä, mutta siinä on, että kartanon vieraat heräävät samaan tanssiaispäivään yhä uudelleen, kunnes murha on selvitetty. Jotta kierre katkeaa ja vieraat pääsevät pois kartanosta, on murhaajan löydyttävä ennen kuin surmatyö ehtii tapahtua.

Eikä siinä vielä kaikki. Aiden Bishop majailee joka päivä eri vieraan sisällä. Tämä antaa miehelle mahdollisuuden nähdä tapahtumat eri näkökulmista ja koota näkemistään palasista kokonaiskuvaa, joka voi auttaa selvittämään Evelynin murhan. Tämä mielen siirtyminen eri henkilöiden nahkoihin onkin kiehtova ulottuvuus tarinassa.

Kokonaisuudessaan en kuitenkaan vaikuttunut niin suuresti kuin ennakkoon odotin. Henkilöhahmot jäävät etäälle ehkä osin senkin vuoksi, että monen takaa löytyy jos jonkinmoista pimeyttä eikä kukaan tule suuremmin tutuksi. Enimmäkseen perehdytään Aidenin mielenmaailmaan, mutta siinäkin on haasteensa, kun miehen fyysinen olomuoto vaihtelee tämän tästä. Toisaalta oli kiintoisaa, miten miehen oma minuus kohtasi "isännät", ne hahmot, joiden nahkoihin hän kulloinkin asettui.

Evelynin seitsemän kuolemaa on runsas ja kompleksinen. Runsauden keskellä olikin ajoittain vaikea pysyä perässä, missä oikein mennään. Toki äänikirjaformaattikin saattoi vaikuttaa siihen, että tarinan seuraaminen oli paikoin haastavaa.

Pidin kuitenkin tarinan miljööstä ja epätavanomaisesta ideasta. Kerronta toimii sekin varsin sujuvasti, joten hyvää ajanvietettä Evelynin seitsemän kuolemaa lopulta tarjosi.

Stuart Turtonin kirjasta kirjoittavat myös ainakin ElegiaTuija ja Kirsi.

Kommentit

  1. Juu, äänikirjana tuota oli alkuun vähän hankala seurata...
    Minullakin oli suuremmat odotukset tähän kirjaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän itse asiassa aloitin kerran uudelleen alusta, kun en ensimmäisellä kuuntelukerralla pysynyt riittävästi mukana.

      Poista
  2. Minä tykkäsin tästä kovasti! Ehkä äänikirjana voi olla haastavana, koska on tosiaan runsas. Minulla ei lukiessa tuottanut lainkaan hankaluuksia pysytellä mukana menossa. Mielenkiinnolla odottelen, mitä Turton seuraavaksi kirjoittaa (käsittääkseni hänellä on kirja tekeillä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tällä kertaa formaatti vaikeutti mukana pysymistä jonkin verran. Kiinnostavaa kuulla, että uutta tuotantoa on Turtonilta jo tulossa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat