Siirry pääsisältöön

Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa

Murha aamulla ja naamiaispukuja illalla, vaikeaselkoisia viestejä ja palaneita hovimestareita. Tapahtuipa täällä mitä tahansa, minä en ole nukke, jota noin vain vedellään naruista. Minun on päästävä pakoon.
Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa
Otava 2020
Alkuteos The seven deaths of Evelyn Hardcastle
Kääntänyt Jaakko Kankaanpää
494 sivua
Äänikirjan lukija Aarne Linden
kesto 15 t 19 min

Evelynin seitsemän kuolemaa -dekkarin asetelma on kiinnostava: Maaseudulla sijaitsevan kartanon tanssiaisiin kutsutulle Aiden Bishopille selviää, että hänen tehtävänään on selvittää, kuka aikoo murhata kartanon tyttären, Evelyn Hardcastlen. Siinä ei vielä ole mitään erityistä, mutta siinä on, että kartanon vieraat heräävät samaan tanssiaispäivään yhä uudelleen, kunnes murha on selvitetty. Jotta kierre katkeaa ja vieraat pääsevät pois kartanosta, on murhaajan löydyttävä ennen kuin surmatyö ehtii tapahtua.

Eikä siinä vielä kaikki. Aiden Bishop majailee joka päivä eri vieraan sisällä. Tämä antaa miehelle mahdollisuuden nähdä tapahtumat eri näkökulmista ja koota näkemistään palasista kokonaiskuvaa, joka voi auttaa selvittämään Evelynin murhan. Tämä mielen siirtyminen eri henkilöiden nahkoihin onkin kiehtova ulottuvuus tarinassa.

Kokonaisuudessaan en kuitenkaan vaikuttunut niin suuresti kuin ennakkoon odotin. Henkilöhahmot jäävät etäälle ehkä osin senkin vuoksi, että monen takaa löytyy jos jonkinmoista pimeyttä eikä kukaan tule suuremmin tutuksi. Enimmäkseen perehdytään Aidenin mielenmaailmaan, mutta siinäkin on haasteensa, kun miehen fyysinen olomuoto vaihtelee tämän tästä. Toisaalta oli kiintoisaa, miten miehen oma minuus kohtasi "isännät", ne hahmot, joiden nahkoihin hän kulloinkin asettui.

Evelynin seitsemän kuolemaa on runsas ja kompleksinen. Runsauden keskellä olikin ajoittain vaikea pysyä perässä, missä oikein mennään. Toki äänikirjaformaattikin saattoi vaikuttaa siihen, että tarinan seuraaminen oli paikoin haastavaa.

Pidin kuitenkin tarinan miljööstä ja epätavanomaisesta ideasta. Kerronta toimii sekin varsin sujuvasti, joten hyvää ajanvietettä Evelynin seitsemän kuolemaa lopulta tarjosi.

Stuart Turtonin kirjasta kirjoittavat myös ainakin ElegiaTuija ja Kirsi.

Kommentit

  1. Juu, äänikirjana tuota oli alkuun vähän hankala seurata...
    Minullakin oli suuremmat odotukset tähän kirjaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän itse asiassa aloitin kerran uudelleen alusta, kun en ensimmäisellä kuuntelukerralla pysynyt riittävästi mukana.

      Poista
  2. Minä tykkäsin tästä kovasti! Ehkä äänikirjana voi olla haastavana, koska on tosiaan runsas. Minulla ei lukiessa tuottanut lainkaan hankaluuksia pysytellä mukana menossa. Mielenkiinnolla odottelen, mitä Turton seuraavaksi kirjoittaa (käsittääkseni hänellä on kirja tekeillä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tällä kertaa formaatti vaikeutti mukana pysymistä jonkin verran. Kiinnostavaa kuulla, että uutta tuotantoa on Turtonilta jo tulossa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii