Se oli ollut hänen taskussaan, kun hän oli seissyt odottamassa Thereseä Great Russell Streetin kulmassa. Therese ei kuitenkaan koskaan saapunut, ja kun Anthony sinä päivänä palasi kotiin, hän oli kadottanut molemmat. Hän palasi etsimään medaljonkia. Hän etsi etsisimistään kaduilta ja katuojista, vaikka tiesi tehtävän olevan toivoton. Tuntui kuin hän olisi menettänyt Theresen kahdesti. Medaljonki oli yhdistänyt hänet ja Theresen vielä kuolemankin jälkeen kuin näkymätön lanka, mutta lanka oli katkennut, koska hän oli rikkonut antamansa lupauksen. Työhuoneen esinekokoelma oli merkki siitä, että hän oli koettanut korjata sitä, minkä oli rikkonut. Mutta riittikö se? Pian se selviäisi.
Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija Bazar 2020 Alkuteos The Keeper of Lost Things Suomentanut Susanna Tuomi-Ciddings 335 sivua Äänikirjan lukija Johanna Kokko kesto 8 t 52 min |
Ruth Hoganin romaani Kadonneiden tavaroiden vartija sijoittuu suurelta osin nykyaikaan ja lontoolaiseen Padua-nimiseen taloon, jota ympäröi ruusutarha ja jonka omistaa iäkäs kirjailija Anthony Peardew. Kirjailijan avuksi pestautuu nelikymppinen Laura, joka kirjoittaa puhtaaksi työnantajansa tekstejä mutta jolta varsinaisen työhuoneen ovi pysyy suljettuna.
Toinen tarinalinja käynnistyy 1970-luvulta, kun Eunice pestautuu kustantaja Pommikoneen apulaiseksi ja rakastuu työnantajaansa päätä pahkaa. Yli neljänkymmenen vuoden takaa edetään vähitellen kohti nykyaikaa, kunnes tarinalinjat viimein risteävät.
Lisäksi kertomukseen ujutetaan pieniä tarinoita, jotka liittyvät Anthonyn löytämiin kadonneisiin esineisiin. Tunnearvoltaan suuren medaljongin kadotettuaan ja vaimonsa menetettyään Anthony on ottanut tehtäväkseen ottaa talteen esineitä, joille hän toivoo löytävänsä uuden kodin. Samalla hän toivoo pystyvänsä sovittamaan virheensä, korjaamaan rikkeensä.
Kadonneiden tavaroiden vartijassa on jotain hyvin viehättävää. Englantilainen ruusutarhan ympäröimä talo, lämpimän ironinen huumori, karikatyyriset hahmot ja lempeä lämpö tekevät tarinasta ihan toimivaa ajanvietettä. Päivänpaiste jää hahmoista ehdottomasti mieleen riemastuttavine sanamuunnoksineen – minulla on yksi ylimääräinen kroppasomi – ja koira nimeltä Baby Jane on helppoa nähdä mielessä. Ei pidä unohtaa myöskään kadotettuja esineitä, jotka kuljettavat mukanaan tarinoita. Jos joskus on tullut miettineeksi tarinoita esineiden takana, kannattaa tähän kirjaan tarttua.
Aika ajoin tarinaa kuunnellessani pysähdyin kuitenkin miettimään, onko kaikki sisältö todella tarpeen. Eunicen ja Pommikoneen osuus ei mielestäni kanna ihan riittävästi enkä ole vakuuttunut sen laajuuden tarpeellisuudesta varsinkin, kun monessa kohtaa tuntuu, että kaksikon tarina etenee loikkien kohti nykyaikaa. Toisaalta kuvaus Pommikoneen viimeisestä junamatkasta on kyllä herkullinen.
Suomennoksessa jotkin valinnat särähtävät korvaan ja paikoin hahmojen litteys mietityttää sekin. Kovin moniulotteista henkilögalleriaa Hogan ei romaaniinsa rakenna mutta tyylilajin huomioiden se lienee sallittua. Kaikkiaan Kadonneiden tavaroiden vartija on kuitenkin hyvä välipalakirja ja toimivaa ajanvietettä. Vanhahtava tunnelma ja nokkela sanailu kantavat pitkälle.
Ruth Hoganin romanttisesta tarinasta kirjoittavat myös Kirsi, Suttastiina, Mannilainen, Johanna, Mai, Anneli, Mari ja Kaisa V.
Helmet 2020: 35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa.
Tämä kirja toi vaihtelua vakavimpien kirjojen väliin. Ja kirjan seurassa oli helppo viihtyä. Päivänpaiste oli symppis ja tykkäsin myös tarinaan liittyvästä yliluonnollisuudesta.
VastaaPoistaHyvää kepeää vaihtelua tämä tosiaan tarjoaa. :)
PoistaTodellakin, mukava välipalakirja, eli sellainen feel good -romaani, kuten takakannessakin mainitaan. Tykkäsin!
VastaaPoistaEn tiedä, ehtivätkö odotukseni kasvaa jo liian suuriksi, kun huomasin aika monen tästä pitäneen. Minä siis pidin ja en pitänyt, mutta kyllä tästä tosiaan ihan kivaa feel good -tunnelmaa saa.
PoistaMinä pidin tästä myös kovasti. Iloa tarvitaan aina!
VastaaPoistaKepeää luettavaa kaipaavalle tämä on kyllä varsin hyvä vaihtoehto.
Poista