Siirry pääsisältöön

Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija

Se oli ollut hänen taskussaan, kun hän oli seissyt odottamassa Thereseä Great Russell Streetin kulmassa. Therese ei kuitenkaan koskaan saapunut, ja kun Anthony sinä päivänä palasi kotiin, hän oli kadottanut molemmat. Hän palasi etsimään medaljonkia. Hän etsi etsisimistään kaduilta ja katuojista, vaikka tiesi tehtävän olevan toivoton. Tuntui kuin hän olisi menettänyt Theresen kahdesti. Medaljonki oli yhdistänyt hänet ja Theresen vielä kuolemankin jälkeen kuin näkymätön lanka, mutta lanka oli katkennut, koska hän oli rikkonut antamansa lupauksen. Työhuoneen esinekokoelma oli merkki siitä, että hän oli koettanut korjata sitä, minkä oli rikkonut. Mutta riittikö se? Pian se selviäisi.
Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija
Bazar 2020
Alkuteos The Keeper of Lost Things
Suomentanut Susanna Tuomi-Ciddings
335 sivua
Äänikirjan lukija Johanna Kokko
kesto 8 t 52 min

Ruth Hoganin romaani Kadonneiden tavaroiden vartija sijoittuu suurelta osin nykyaikaan ja lontoolaiseen Padua-nimiseen taloon, jota ympäröi ruusutarha ja jonka omistaa iäkäs kirjailija Anthony Peardew. Kirjailijan avuksi pestautuu nelikymppinen Laura, joka kirjoittaa puhtaaksi työnantajansa tekstejä mutta jolta varsinaisen työhuoneen ovi pysyy suljettuna.

Toinen tarinalinja käynnistyy 1970-luvulta, kun Eunice pestautuu kustantaja Pommikoneen apulaiseksi ja rakastuu työnantajaansa päätä pahkaa. Yli neljänkymmenen vuoden takaa edetään vähitellen kohti nykyaikaa, kunnes tarinalinjat viimein risteävät.

Lisäksi kertomukseen ujutetaan pieniä tarinoita, jotka liittyvät Anthonyn löytämiin kadonneisiin esineisiin. Tunnearvoltaan suuren medaljongin kadotettuaan ja vaimonsa menetettyään Anthony on ottanut tehtäväkseen ottaa talteen esineitä, joille hän toivoo löytävänsä uuden kodin. Samalla hän toivoo pystyvänsä sovittamaan virheensä, korjaamaan rikkeensä.

Kadonneiden tavaroiden vartijassa on jotain hyvin viehättävää. Englantilainen ruusutarhan ympäröimä talo, lämpimän ironinen huumori, karikatyyriset hahmot ja lempeä lämpö tekevät tarinasta ihan toimivaa ajanvietettä. Päivänpaiste jää hahmoista ehdottomasti mieleen riemastuttavine sanamuunnoksineen – minulla on yksi ylimääräinen kroppasomi – ja koira nimeltä Baby Jane on helppoa nähdä mielessä. Ei pidä unohtaa myöskään kadotettuja esineitä, jotka kuljettavat mukanaan tarinoita. Jos joskus on tullut miettineeksi tarinoita esineiden takana, kannattaa tähän kirjaan tarttua.

Aika ajoin tarinaa kuunnellessani pysähdyin kuitenkin miettimään, onko kaikki sisältö todella tarpeen. Eunicen ja Pommikoneen osuus ei mielestäni kanna ihan riittävästi enkä ole vakuuttunut sen laajuuden tarpeellisuudesta varsinkin, kun monessa kohtaa tuntuu, että kaksikon tarina etenee loikkien kohti nykyaikaa. Toisaalta kuvaus Pommikoneen viimeisestä junamatkasta on kyllä herkullinen.

Suomennoksessa jotkin valinnat särähtävät korvaan ja paikoin hahmojen litteys mietityttää sekin. Kovin moniulotteista henkilögalleriaa Hogan ei romaaniinsa rakenna mutta tyylilajin huomioiden se lienee sallittua. Kaikkiaan Kadonneiden tavaroiden vartija on kuitenkin hyvä välipalakirja ja toimivaa ajanvietettä. Vanhahtava tunnelma ja nokkela sanailu kantavat pitkälle.

Ruth Hoganin romanttisesta tarinasta kirjoittavat myös KirsiSuttastiina, Mannilainen, Johanna, Mai, AnneliMari ja Kaisa V.

Helmet 2020: 35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa.

Kommentit

  1. Tämä kirja toi vaihtelua vakavimpien kirjojen väliin. Ja kirjan seurassa oli helppo viihtyä. Päivänpaiste oli symppis ja tykkäsin myös tarinaan liittyvästä yliluonnollisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää kepeää vaihtelua tämä tosiaan tarjoaa. :)

      Poista
  2. Todellakin, mukava välipalakirja, eli sellainen feel good -romaani, kuten takakannessakin mainitaan. Tykkäsin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, ehtivätkö odotukseni kasvaa jo liian suuriksi, kun huomasin aika monen tästä pitäneen. Minä siis pidin ja en pitänyt, mutta kyllä tästä tosiaan ihan kivaa feel good -tunnelmaa saa.

      Poista
  3. Minä pidin tästä myös kovasti. Iloa tarvitaan aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kepeää luettavaa kaipaavalle tämä on kyllä varsin hyvä vaihtoehto.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...