Siirry pääsisältöön

Ruth Ware: Lukitut ovet

Me vihataan sua.Sanat toistuivat yhä uudelleen, isoina ja pieninä. Nurkassa oven yllä oli pikkuruista, vihaa tihkuvaa kaiverrusta. Toisaalla taas oli jättimäistä, rönsyilevää raapustusta, kuten takan päällä heti ensimmäisenä näkemäni lause.
Ruth Ware: Lukitut ovet
Otava 2020
Alkuteos The turn of the key
Suomentanut Antti Saarilahti
351 sivua
Äänikirjan lukija Karoliina Niskanen
Kesto 10 t 33 min
Ruth Ware asettui viime vuonna listalle dekkarikirjailijoista, joiden teoksiin tartun mielelläni. Näin ollen odotin innolla tätä uutuutta, jonka alkuasetelma onkin kiinnostava: tarinan minäkertoja Rowan istuu skotlantilaisessa vankilassa syytettynä lapsenmurhasta ja kirjoittaa asianajajalle kirjeitä, joissa selittää kaiken.

Lukitut ovet sijoittuu Skotlantiin, jonne Rowan muuttaa asettuakseen nelilapsisen perheen lastenhoitajaksi. Kaunis talo, viehättävä ympäristö ja poskettoman kova vuosipalkka houkuttavat nuoren naisen taloon, josta moni lastenhoitaja on lähtenyt ennemmin tai myöhemmin. Rowanilla on muitakin intressejä, mutta ne paljastuvat vasta myöhemmin.

Työ uudessa perheessä saa lentävän lähdön, kun vanhemmat kaikkoavat saman tien työmatkalle ja Rowan jää pitämään huolta perheen kolmesta nuorimmasta tyttärestä. Vanhin tytär on sisäoppilaitoksessa ja saapuu aikanaan tuomaan omalta osaltaan haastetta lastenhoitajan arkeen – nuoremmatkin tekevät oman osansa, jos toki Petra-vauva voidaan laskea tästä joukosta pois.

Kaiken aikaa talossa tapahtuu kummia. Ennen pitkää Rowanille on kasaantunut järjetön määrä univelkaa – talo pitää palkollista hereillä – mutta myös pino kysymyksiä, joihin ei saa vastauksia. Jotain omituista ja pelottavaa on joka tapauksessa meneillään, eikä Rowan saa selville, mitä. Kiinnostavasti Ware maalaa kuvan naisesta, joka alkaa lopulta epäillä kaikkea.

Tarinan miljöö on kiehtova mutta kokonaisuus jättää lopulta kylmäksi. Trilleriksi jännite ei mielestäni kanna riittävästi. Henkilöt eivät juuri herätä myötätuntoa tai kiinnostusta, vaikka jokin innostikin kuuntelemaan tarinan loppuun saakka. Kerronta tuntui liian hitaalta suhteessa aloitukseen: Rowanin tarinaa kuunnellessa tuntui siltä, että liikaa selitetään ja kerrotaan yksityiskohtia, kun lopputulos on jo tiedossa. Hitauden jälkeen loppuratkaisu taas tuntuu tarpeettoman kiireiseltä.

Lukituista ovista muualla: Kirjavinkit, Kuunneltua ja Kirjakaapin avain.

Helmet 2020: 22. Kirjassa on epäluotettava kertoja.

Kommentit

  1. Kiitos linkityksestäsi!
    Enpä tullut ajatelleeksi tuota Helmet-haastekohtaa. Minä sijoitin kohtaan, Kirjassa on kirjeenvaihtoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjeenvaihtokohtaan olisi tämä tosiaan myöskin käynyt, mutta se oli minulla jo varattu.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...