Siirry pääsisältöön

Emma Vepsä: Tie Teheraniin – peukalokyydillä Iraniin

Tuo harmaa tiistaiaamu oli tuhansien kilometrien liftausmatkan ensimmäinen päivä. Seuraava etappini olisi Latvian pääkaupunki Riika, mutta lopullinen päämäärä oli huomattavasti kauempana. Olin päättänyt liftata Tallinnasta Iranin pääkaupunkiin Teheraniin, koska molempien kaupunkien nimi alkoi T:llä. Se oli minulle riittävän hyvä syy lähteä matkaan.
Emma Vepsä: Tie Teheraniin – peukalokyydillä Iraniin
Atena 2019
278 sivua

Emma Vepsän teos Tie Teheraniin kuvaa sellaista matkustamisen tapaa, johon itse en kykenisi. Tiedän, että minulla ei riittäisi rohkeus matkata tuhansia kilometrejä liftaamalla: eihän sitä koskaan tiedä, millaisen sekopään kyytiin osuu!

Vepsä kuitenkin matkustaa rohkeasti mutta ei hullunrohkeasti. Hän tiedostaa riskejä ja luottaa vaistoihinsa. Lisäksi hän onnistuu matkustamaan määränpäähänsä, Tallinnasta Teheraniin, ja vielä vähän pidemmällekin. Tuhansien kilometrien matkalle mahtuu monenlaisia autoilijoita ja vain muuan ikävä kokemus. Liftatessaan Emma Vepsä kohtaa uusia ihmisiä ja uusia paikkoja. Edes yhteisen kielen puuttuminen ei useinkaan ole este, kun matka jatkuu kohti Irania.
Olin onnekas niin kyydin saamisessa kuin liftaussäässäkin. Paul-niminen mies poimi minut kyytiin vain viiden minuutin odottelun jälkeen. Hänellä oli suuret silmälasit ja pikimustat kulmakarvat. Meillä ei oikeastaan ollut yhteistä kieltä, mutta silti hän puhua pälpätti iloisena koko matkan ja osoitteli asioita ympärillämme. Hymyilin ja nyökyttelin höpötyksen tahtiin.
Tie Teheraniin on todella mielenkiintoinen kirja. Se ei kutistu vain matkanteon kuvaamiseksi vaan Emma Vepsä tarjoaa lukijalle mielenkiintoista tietoa paikoista, jotka hän matkallaan kohtaa. Näkökulma on erilainen kuin mitä olen aiemmin tavannut, ja kirjaa lukiessani opin paljon. Enpä esimerkiksi tiennyt, että maailmassa on sellainen valtio kuin Transnistria.

Ehkä enemmän kuin valtioista ja kansallisuuksista kirjassa on kuitenkin kysymys ihmisistä. Emma Vepsä kohtaa matkallaan tavallisia ihmisiä tavallisine arkineen, unelmineen ja huolineen. Kohtaamisia sävyttää hyväntahtoisuus ja luottamus kanssakulkijoihin. Se lämmittää mieltä valtavasti.
Selitin motiivini liftauksen taustalla ja että halusin kirjoittaa siitä mihin uskoin: suurin osa maailman ihmisistä on ihan mukavaa porukkaa ja toisille tarkoituksella pahaa tahtovat ihmiset ovat vähemmistö. Halusin ihmisten hyväntahtoisuuden vietäväksi heittäytymällä osoittaa tämän myös käytännössä.
Tie Teheraniin ei ole minulle kirja, joka herättää levottoman matkakuumeen. Se on kirja, jonka äärelle on ihanaa uppoutua omalla kotisohvalla. Olen onnellinen siitä, että saan matkata Vepsän mukana ja kohdata ihmisiä ilman, että minun tarvitsee tehdä muuta kuin kääntää sivua.

Emma Vepsän kirjasta muualla: Kirjala.

Keski-kirjastojen lukuhaaste: 49. Kirjan nimessä on jokin kaupunki.

Kommentit

  1. Tämä on kyllä kiinnostava kirja ja jotenkin tuo Vepsän kuvaama ihmisten avuliaisuus ja hyväntahtoisuus vaan aina yllättävät tällaisen kyynikon. Minustakaan ei tuollaiseen reissuun olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta avuliaisuudesta ja hyväntahtoisuudesta jäi kyllä hyvä mieli. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...