Siirry pääsisältöön

Maja Lunde: Sininen

Ja sitten ne olivat yhdessä, jäätikön vesi ja meren vesi, ennen kuin aurinko veti taas pisarat puoleensa, nosti ne höyrynä ilmaan, yhä korkeammalle, pilviin, sinne missä painovoima ei niihin vaikuttanut.
Maja Lunde: Sininen
Tammi 2019
Alkuteos Blå 2017
Suomentanut Katriina Huttunen
350 sivua

Maja Lunden Sininen liikkuu kahdella aikatasolla. Vuonna 2017 Norjassa veneilee Signe, joka on "liian vanha itkemään" ja kantaa mukanaan menneisyyden muistoja. Muistot ovat kauniimmasta maailmasta, jossa lapsuudenkodin läheisiä koskia ei ollut vielä padottu. Toisaalta muistoissa on jatkuvasti mukana äiti, jonka kanssa naisella on kovin ristiriitainen suhde.

Vuonna 2041 tarinan minäkertoja on David, joka on paennut perheensä kanssa Ranskassa Argelèsin kylästä juosten. Pakomatkalla perhe on puolittunut, kun vaimo Anna ja poika August ovat kadonneet. David saapuu Lou-tyttärensä kanssa leiriin, johon ovat monet muutkin paenneet sietämättömiä olosuhteita. Kerta toisensa jälkeen David käy kysymässä vaimonsa ja lapsensa perään. Kerta toisensa jälkeen vastassa on tietämättömyys.

2010-luvulla eletään maailmassa, jossa ihmiset tekevät ratkaisevia päätöksiä. Vain reilut kaksikymmentä vuotta myöhemmin ihmiset kärsivät aiemmin tehtyjen tekojen seurauksista, pakenevat leviävää kuivuutta ja yrittävät löytää vettä.
Taivas oli yllämme sininen. Ei pilvenhattaraakaan. Sininen, aina sininen. Olin alkanut vihata sitä väriä.
Romaani on kaiken kaikkiaan melko synkkä. Vuonna 2017 maailma on sellainen jollaisena me sen tunnemme, mutta ympäristöä tuhotaan innolla tärkeiden investointien vuoksi ja Signen mielen on vallannut katkeruus. Vuosi 2041 on kuivuutta, kuumuutta ja pakenevia ihmismassoja.

Sininen on Lunden ilmastokvartetin toinen osa. Mehiläisten historia oli avausosa, joka jäi vahvasti mieleen ja onnistui vaikuttamaan. Ehkä siksi odotukseni olivat Sinisen suhteen korkealla, ja valitettavasti ne eivät täyttyneet. Erilliset näkökulmat jäivät liian etäälle toisistaan enkä saanut henkilöhahmoista oikein kiinni. Heidän kohtalonsa eivät koskettaneet, vaikka hahmot sinänsä uskottavia ovatkin.

Lunde kirjoittaa kauniisti ja Katriina Huttusen käännös on toimiva. Sivuille mahtuu kuitenkin liikaa tyhjäkäyntiä ja tuntuu, että kokonaisuus ei oikein vedä. Muutenkin tarina jätti kylmäksi. Aihe on kyllä äärimmäisen tärkeä, mutta toteutus tuntuu ontuvan.

Sinisestä muualla: Taikakirjaimet ja Mummo matkalla.

Kommentit

  1. Aihe on kyllä sen verran kiinnostava, että kirja hyppää lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa antaa tälle mahdollisuus, vaikka minä nyt napisenkin. :)

      Poista
  2. Samoilla mietteillä: molemmat aiheet kiinnostavia, mutta mehiläisten surinassa viihtyi mainiosti, tässä sinisessä hiersi joku vaikeasti määriteltävä siru kaiken matkaa. Eläinaiheisia teoksia lienee tulossa pari sarjan jatkoksi, joten ans'kattoo, kumpaan suuntaan kokonaisuus kallistuu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran paljon mehiläisistä innostuin, että en anna Sinisen lannistaa vaan aion kyllä kvartetin parissa jatkaa tulevaisuudessa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok