Siirry pääsisältöön

Maria Veitola: Veitola

"Radiovuosinani sain kuulla, että olin luonut uuden ilmaisutyylin: puhuin niin kuin muutenkin puhuin. Ja mitä suoremmin ja avoimemmin puhuin, sitä enemmän minua kehuttiin.
Sain kuulla olevani rohkea. Se tuntui hyvältä, ja siksi opettelin sanomaan asiat liikaa pelkäämättä myös radiotyön ulkopuolella: en loukatakseni, vaan siksi, että saattaisin suorilla sanoilla saada itseni ja muut liikkeelle ikävistä tilanteista."

Maria Veitola: Veitola
Johnny Kniga 2018
352 sivua
Äänikirjan lukija Maria Veitola
Kesto 7 t 21 min.

Radio- ja televisiotoimittaja Maria Veitola avaa elämäänsä, ajatuksiaan, taustaansa ja mielipiteitään kirjassaan Veitola, joka on kokoelma eri lehdissä vuosien aikana julkaistuja kolumneja sekä kirjaa varten kirjoitettuja tekstejä. Kirjassa lähdetään liikkeelle lapsuusvuosista Pohjois-Karjalassa, ja matkan varrella pohditaan äitiyttä, työtä, opiskelua ja terveyttä kuten myös parisuhdetta ja ystävyyttä, tyyliä ja ulkonäköä. Osansa kirjassa saa myös tasa-arvo.

Veitola on kiinnostava teos. Se houkuttaa kanssaan dialogiin, sillä ajatukset liittyvät kiinteästi tavalliseen elämään (kyllä, Maria Veitolakin on tavallinen ihminen, vaikka onkin julkisuuden henkilö). Oma suhde työhön tai omat ajatukset tasa-arvosta päätyvät puntariin, kun tarkastelee Maria Veitolan ajatuksia aiheista. Aina ei voi olla samaa mieltä – eikä tarvitsekaan – ja kirjaa kuunnellessani huomasinkin usein esittäväni mielessäni vastaväitteitä tai pohtivani eri näkökulmia Veitolan esittämiin aiheisiin. Ja sehän on hyvän kirjan merkki: tarjolla ei ole tasaista höttöä vaan teos, jossa on runsaasti tarttumapintaa.

Maria Veitolaan olen törmännyt aiemmin oikeastaan vain Tähdet, tähdet -ohjelmaa katsoessani (mikä tyyli!) ja Yökylässä Maria Veitola -ohjelman parissa. En ole juuri tiennyt, kuka hän on, mutta Veitola-kirjassa julkisuudesta tuttu henkilö tulee eri tavoin lähelle. Hän kertoo varsin avoimesti elämänkulustaan ja esimerkiksi paniikkihäiriöstään ja suhteestaan vanhempiinsa. Osansa saa myös julkisuus, joka ei aina kohtele helläkätisesti.

Maria Veitola kirjoittaa terävästi. Hänen huomionsa maailmanmenosta ovat kiinnostavia ja hyvin sanoitettuja. Siinä on yksi syy lukea Veitola. Toinen syy on esimerkiksi se, että on kiinnostavaa päästä kurkistamaan hieman julkisuuskuvan taakse. Kolmas syy on se, että kirjan tekstit on hyvin kirjoitettu. Äänikirjojen ystäville on tarjolla neljäskin syy tarttua Veitolaan: äänikirjan lukee Maria Veitola itse, mistä pidin paljon.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Omppu ja Paula.

Helmet 2019: 21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja.
Keski-kirjastot 2019: 40. Kirja kertoo julkisuuden henkilöstä.

Kommentit

  1. Kiitos linkkauksesta! :) Mä odotan mielenkiinnolla Veitolan seuraavaa, syksyllä ilmestyvää kirjaa, jonka aion ehdottomasti myös kuunnella äänikirjana. Jos Veitola on siinä yhtä suorapuheinen ja oma itsensä, niin se on varmasti myös hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä muuten tiennytkään, että syksyllä on ilmestymässä uusi kirja. Kiitos vinkistä! :)

      Poista
  2. Minulla ei ole kovin hääppöistä kuvaa Veitolasta, joten siksi haluan tämän kirjan lukea. Olisin lukenut jo viime vuonna, mutta tuolloin kirja oli koko ajan lainassa kirjastosta. Minun mielikuvani Veitolasta siis perustaa ainoastaan siihen Yökylässä-ohjelmaan, joita olen katsellut muutamia jaksoja ja sitten lukemiini juttuihin hänestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mielikuvani perustui ennen kirjan kuuntelemista ihan samoihin asioihin kuin sinun. Siksi olikin kiva, kun kirjan myötä sai laajempaa kuvaa Veitolasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...