Siirry pääsisältöön

Ruth Ware: Valhepeli

"Palatessani kaartuvia portaita sinne, missä vanhat ystäväni istuvat, koen voimakkaan déjà vun. Fatima, Thea ja Kate istuvat vanhoilla, tutuilla paikoillaan, ja päät kumarassa kynttilän lepattavan liekin valossa he voisivat olla jälleen viidentoista. Mieleeni tulee outo kuva gramofonissa pyörivästä levystä ja neulan hypähtämisestä taaksepäin soittamaan kaikuja entisistä meistä. Menneisyyden aaveet pääsevät valloilleen: Ambrose... Luc... Sydäntä kouristaa, mikä tuntuu melkein fyysisenä kipuna, ja hetken – lyhyen, kipeän hetken – silmissäni välähtää kuva, kohtaus, jonka olen niin kovasti yrittänyt unohtaa."

Ruth Ware: Valhepeli
Otava 2018
Alkuteos The lying game 2017
Suomentanut Terhi Kuusisto
414 sivua
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
Kesto 13 t 7 min.

"Tarvitsen teitä", on viesti, jonka Isa Wilde saa ja jota hän on pelonsekaisin tuntein odottanut oikeastaan jo vuosia. Saman viestin saavat myös Fatima ja Thea, ja jokainen heistä suuntaa Salteniin, Katen merenrantakotiin, johon kaikilla liittyy paljon muistoja.

Isa, Fatima, Thea ja Kate ystävystyivät aikanaan Salten House -sisäoppilaitoksessa, jonne jokainen päätyi eri syistä. Teini-iässä tytöt ryhtyivät pelaamaan valhepeliä, joka jätti jälkensä kaikkiin. Suurin valhe on kuitenkin yhteinen salaisuus, jota jokainen on kantanut taakkana harteillaan lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Mikä salaisuus on on ja miten siihen liittyy rannalta löytynyt ruumis?

Paitsi että dekkarissa luodaan onnistuneesti hyytävää tunnelmaa, kuvataan siinä myös kiinnostavasti nelikon nuoruutta ja sitä, mihin kunkin ystävyksen tie on aikuisuuden myötä vienyt. Elämästä ei ole muotoutunut unelmien pilvilinnaa kenenkään kohdalla, ja näin henkilöistä muodostuu varsin realistinen kuva.

Tarinan juoni vetää oivallisesti mukaansa. Ehkä hieman koetellaan uskottavuuden rajoja ja toisaalta jäädään liiaksi kiinni joihinkin käänteisiin, mutta kyllä kaiken kaikkiaan Valhepeli onnistuu viihdyttämään ja pitämään otteessaan.

Valhepelistä ovat kirjoittaneet myös Heidi, Mari, Mikko ja Opus eka.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o