Siirry pääsisältöön

Johanna Laitila: Lilium Regale

"Else tunsi, miten vuosisatojen mittainen naisten ketju roikkui heidän välillään pimeässä kamarissa hiljaa kuin rivi villasta kudottuja silmukoita mummon virkkaamassa valkoisessa päiväpeitossa, jonka tämä oli nyt laskostanut kapiokirstun päälle. Else tunsi vankan ketjun painon lanteillaan ja lantionpohjassa, napansa tiiviissä poimuissa, ja se nivoi hänen jalkapohjansa kiinni Kuuvanmäen maahan, kiinni mummon sanoihin ja suopursun tuoksuun.
– Ei ole mikhään niinkö ennen, mummo sanoi."

Johanna Laitila: Lilium regale
Gummerus 2019
350 sivua

Johanna Laitilan esikoisteos Lilium regale on omaääninen ja vahvasti joukosta erottuva romaani, jossa kaikuvat niin historian kahleet kuin pohjoisen kesyttömyys. Tarinan keskiössä on Else, jonka elämänkaari ulottuu Lapin sodan ajalta nykypäivään saakka. Matkan varrelle mahtuu monenlaisia elämänvaiheita evakkoajasta sodan traumojen kohtaamiseen. Kaunista ei kaikki totisesti ole, mutta elävää, raastavaa ja kovin todelta tuntuvaa kyllä.

Evakkomatka vie Elsen Tornionjokilaaksosta Ruotsiin, missä hänelle avautuu kokonaan uudenlainen maailma. Kauniisti romaanissa kuvataan sitä, kuinka nuori tyttö perehtyy sekä uuteen ympäristöön että uuteen kieleen. Samalla Else kasvaa ja oppii paljon itsestään – palatakseen vain myöhemmin sinne, mistä lähtikin. Juurettomuus ja jatkuva ikävä piirtyvät esiin koskettavasti, liikoja alleviivaamatta. Kotona odottaa sekä henkinen että fyysinen ahdinko, mutta onneksi valoa tummuuteen tuo apteekkarin talo, jonne Else päätyy piikomaan.

Elsen elämä on käänteineen kiinni omassa ajassaan: hänen kohtalonsa olisi voinut olla monin tavoin toinen, jos hän olisi syntynyt toiseen aikaan. Romaanin kehystarina kuitenkin kertoo, että rosoista voi päästä ylitse – nykyajassa Else on vaikeneva vanhus, josta tytär huolehtii. Kantaapa samalla vaikenemisen taakkaa hänkin mukanaan.

Lilium regale on saanut huomiota erityisesti kielensä ansiosta, eikä suotta. Kerronta on verevää ja runollista, kielikuviltaan runsasta. Pohjoisen murre tuntuu oikeanlaiselta, ja kielen merkitys korostuu tarinassa, kun Else muuttaa Ruotsiin oppiakseen kokonaan uuden kielen. Kieli on tarinassa sekä sisältöä että kerronnan tapaa.
Isän sanat olivat hänen kielessään kuin sisälmykset kalassa, siemenet mustikassa tai munasarjat hänen vatsanpeitteidensä alla. Sana sanalta Inga oli lähempänä häntä, ja heidän kielestään tuli uusia teitä, veren reittejä.
Kurjuus korostuu tarinassa, paikoin uuvuttaviin mittoihin, mutta sen rinnalle asettuvat elinvoima ja elämänhalu. Monenlainen runsaus saa välillä kaipaamaan hengähdystaukoa, mutta epäilemättä Lilium regale on uhkea, vaikuttava ja ajatuksia herättävä tarina kuolemasta, elämästä ja rakkaudesta.

Kiitos kustantajalle kirjasta!

Romaanista muualla: Kirja vieköön!, Leena LumiKirjaluotsi, Annelin kirjoissa ja Tuijata.

Helmet 2019: 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua.
Keski-kirjastot 2019: 37. Murresanoja sisältävä teos.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on