"Else tunsi, miten vuosisatojen mittainen naisten ketju roikkui heidän välillään pimeässä kamarissa hiljaa kuin rivi villasta kudottuja silmukoita mummon virkkaamassa valkoisessa päiväpeitossa, jonka tämä oli nyt laskostanut kapiokirstun päälle. Else tunsi vankan ketjun painon lanteillaan ja lantionpohjassa, napansa tiiviissä poimuissa, ja se nivoi hänen jalkapohjansa kiinni Kuuvanmäen maahan, kiinni mummon sanoihin ja suopursun tuoksuun.
– Ei ole mikhään niinkö ennen, mummo sanoi."
Johanna Laitilan esikoisteos Lilium regale on omaääninen ja vahvasti joukosta erottuva romaani, jossa kaikuvat niin historian kahleet kuin pohjoisen kesyttömyys. Tarinan keskiössä on Else, jonka elämänkaari ulottuu Lapin sodan ajalta nykypäivään saakka. Matkan varrelle mahtuu monenlaisia elämänvaiheita evakkoajasta sodan traumojen kohtaamiseen. Kaunista ei kaikki totisesti ole, mutta elävää, raastavaa ja kovin todelta tuntuvaa kyllä.
Evakkomatka vie Elsen Tornionjokilaaksosta Ruotsiin, missä hänelle avautuu kokonaan uudenlainen maailma. Kauniisti romaanissa kuvataan sitä, kuinka nuori tyttö perehtyy sekä uuteen ympäristöön että uuteen kieleen. Samalla Else kasvaa ja oppii paljon itsestään – palatakseen vain myöhemmin sinne, mistä lähtikin. Juurettomuus ja jatkuva ikävä piirtyvät esiin koskettavasti, liikoja alleviivaamatta. Kotona odottaa sekä henkinen että fyysinen ahdinko, mutta onneksi valoa tummuuteen tuo apteekkarin talo, jonne Else päätyy piikomaan.
Elsen elämä on käänteineen kiinni omassa ajassaan: hänen kohtalonsa olisi voinut olla monin tavoin toinen, jos hän olisi syntynyt toiseen aikaan. Romaanin kehystarina kuitenkin kertoo, että rosoista voi päästä ylitse – nykyajassa Else on vaikeneva vanhus, josta tytär huolehtii. Kantaapa samalla vaikenemisen taakkaa hänkin mukanaan.
Lilium regale on saanut huomiota erityisesti kielensä ansiosta, eikä suotta. Kerronta on verevää ja runollista, kielikuviltaan runsasta. Pohjoisen murre tuntuu oikeanlaiselta, ja kielen merkitys korostuu tarinassa, kun Else muuttaa Ruotsiin oppiakseen kokonaan uuden kielen. Kieli on tarinassa sekä sisältöä että kerronnan tapaa.
Kiitos kustantajalle kirjasta!
Romaanista muualla: Kirja vieköön!, Leena Lumi, Kirjaluotsi, Annelin kirjoissa ja Tuijata.
Helmet 2019: 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua.
Keski-kirjastot 2019: 37. Murresanoja sisältävä teos.
– Ei ole mikhään niinkö ennen, mummo sanoi."
 |
| Johanna Laitila: Lilium regale Gummerus 2019 350 sivua |
Johanna Laitilan esikoisteos Lilium regale on omaääninen ja vahvasti joukosta erottuva romaani, jossa kaikuvat niin historian kahleet kuin pohjoisen kesyttömyys. Tarinan keskiössä on Else, jonka elämänkaari ulottuu Lapin sodan ajalta nykypäivään saakka. Matkan varrelle mahtuu monenlaisia elämänvaiheita evakkoajasta sodan traumojen kohtaamiseen. Kaunista ei kaikki totisesti ole, mutta elävää, raastavaa ja kovin todelta tuntuvaa kyllä.
Evakkomatka vie Elsen Tornionjokilaaksosta Ruotsiin, missä hänelle avautuu kokonaan uudenlainen maailma. Kauniisti romaanissa kuvataan sitä, kuinka nuori tyttö perehtyy sekä uuteen ympäristöön että uuteen kieleen. Samalla Else kasvaa ja oppii paljon itsestään – palatakseen vain myöhemmin sinne, mistä lähtikin. Juurettomuus ja jatkuva ikävä piirtyvät esiin koskettavasti, liikoja alleviivaamatta. Kotona odottaa sekä henkinen että fyysinen ahdinko, mutta onneksi valoa tummuuteen tuo apteekkarin talo, jonne Else päätyy piikomaan.
Elsen elämä on käänteineen kiinni omassa ajassaan: hänen kohtalonsa olisi voinut olla monin tavoin toinen, jos hän olisi syntynyt toiseen aikaan. Romaanin kehystarina kuitenkin kertoo, että rosoista voi päästä ylitse – nykyajassa Else on vaikeneva vanhus, josta tytär huolehtii. Kantaapa samalla vaikenemisen taakkaa hänkin mukanaan.
Lilium regale on saanut huomiota erityisesti kielensä ansiosta, eikä suotta. Kerronta on verevää ja runollista, kielikuviltaan runsasta. Pohjoisen murre tuntuu oikeanlaiselta, ja kielen merkitys korostuu tarinassa, kun Else muuttaa Ruotsiin oppiakseen kokonaan uuden kielen. Kieli on tarinassa sekä sisältöä että kerronnan tapaa.
Isän sanat olivat hänen kielessään kuin sisälmykset kalassa, siemenet mustikassa tai munasarjat hänen vatsanpeitteidensä alla. Sana sanalta Inga oli lähempänä häntä, ja heidän kielestään tuli uusia teitä, veren reittejä.Kurjuus korostuu tarinassa, paikoin uuvuttaviin mittoihin, mutta sen rinnalle asettuvat elinvoima ja elämänhalu. Monenlainen runsaus saa välillä kaipaamaan hengähdystaukoa, mutta epäilemättä Lilium regale on uhkea, vaikuttava ja ajatuksia herättävä tarina kuolemasta, elämästä ja rakkaudesta.
Kiitos kustantajalle kirjasta!
Romaanista muualla: Kirja vieköön!, Leena Lumi, Kirjaluotsi, Annelin kirjoissa ja Tuijata.
Helmet 2019: 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua.
Keski-kirjastot 2019: 37. Murresanoja sisältävä teos.
Tykkäsin kirjasta kovasti :)
VastaaPoistaVahva kotimainen!
VastaaPoista