"Pian turvallinen peitto kietoutuu ympärilleni ja miellyttävä turtumus levittyy kehooni. En halua horjuttaa saamaani tunnetta katselemalla, kun isä raahustaa taas arkkuani kantaen ulos vaan laskeudun parven portaat ja häivyn vähin äänin. Korvissani soi kellojen kakofonia, vaikka niitä ei edes vielä soiteta."
Romaani, jonka päähenkilö on kuollut, kuulostaa ajatuksena hieman pelottavalta. Pohdin, rohkenenko tarttua kirjaan; pelkään tunteiden vyöryä ja ahdistusta. Idea kuitenkin kiehtoo niin paljon, että hankin Anna-Maria Eilitän esikoisromaanin luettavakseni.
Heti alussa tapahtuu se, mihin kaikki kietoutuu. Tarinan päähenkilö, 45-vuotias Ilona, kuolee tapaturmaisesti. Hänen mielensä havahtuu hereille ruumiinavauspöydällä, missä hän makaa kumilenkki varpaassaan. Sieltä kuolleen matka alkaa viedäkseen taakse jääneiden luokse seuraamaan näiden elämää. Mitä tapahtuu kotona, kun perheenäiti on poissa? Millainen salaisuus Ilonan lapsuuteen liittyy?
Lukiessani olen helpottunut siitä, että Kun olen poissa ei sorru pateettisuuteen eikä tunteiden ylivellomiseen. Jos tarina pitäisi määritellä yhdellä adjektiivilla, käyttäisin luonnehdintaa tyylikäs. Vaikutelma syntyy hallitusta ja viimeistellystä ilmaisusta, sopivasta etäännyttämisestä ja lempeästä haikeudesta.
Vaikka kuolema on romaanissa alati ja vahvasti läsnä, on kysymys ennen kaikkea elämästä. Tarina saa pohtimaan, mikä elämässä lopulta on tärkeää ja miten nopeasti kaikki voi haihtua pois. Romaani ei osoittele vaan näyttää kauniisti kuvan eräästä elämästä, joka päättyi liian aikaisin. Lukijalle jää tilaa tehdä omat johtopäätöksensä.
Keski-kirjastot 2019 -haaste: 20. Yliluonnollisia asioita sisältävä kirja.
 |
| Anna-Maria Eilittä: Kun olen poissa Atena 2019 237 sivua |
Romaani, jonka päähenkilö on kuollut, kuulostaa ajatuksena hieman pelottavalta. Pohdin, rohkenenko tarttua kirjaan; pelkään tunteiden vyöryä ja ahdistusta. Idea kuitenkin kiehtoo niin paljon, että hankin Anna-Maria Eilitän esikoisromaanin luettavakseni.
Heti alussa tapahtuu se, mihin kaikki kietoutuu. Tarinan päähenkilö, 45-vuotias Ilona, kuolee tapaturmaisesti. Hänen mielensä havahtuu hereille ruumiinavauspöydällä, missä hän makaa kumilenkki varpaassaan. Sieltä kuolleen matka alkaa viedäkseen taakse jääneiden luokse seuraamaan näiden elämää. Mitä tapahtuu kotona, kun perheenäiti on poissa? Millainen salaisuus Ilonan lapsuuteen liittyy?
Lukiessani olen helpottunut siitä, että Kun olen poissa ei sorru pateettisuuteen eikä tunteiden ylivellomiseen. Jos tarina pitäisi määritellä yhdellä adjektiivilla, käyttäisin luonnehdintaa tyylikäs. Vaikutelma syntyy hallitusta ja viimeistellystä ilmaisusta, sopivasta etäännyttämisestä ja lempeästä haikeudesta.
Vaikka kuolema on romaanissa alati ja vahvasti läsnä, on kysymys ennen kaikkea elämästä. Tarina saa pohtimaan, mikä elämässä lopulta on tärkeää ja miten nopeasti kaikki voi haihtua pois. Romaani ei osoittele vaan näyttää kauniisti kuvan eräästä elämästä, joka päättyi liian aikaisin. Lukijalle jää tilaa tehdä omat johtopäätöksensä.
Tässä hetkessä minussa on kaikki.Anna-Maria Eilitän romaanista ovat kirjoittaneet myös ainakin Arja, Tuija ja Piritta.
Keski-kirjastot 2019 -haaste: 20. Yliluonnollisia asioita sisältävä kirja.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!