Siirry pääsisältöön

Soili Pohjalainen: Valuvika

"– Päivää tupaan, sanon reippaalla ja kuuluvalla äänellä, ja koputan saman tien uuden sarjan.
Menen heti tähän asentoon, missä ei puhuta suomea vaan Arttua. Avaan oven ja toivon, ettei Arttu odota minua sen takana haulikon tai hirvikiväärin tai leipäveitsen kanssa. Mitä jos sillä onkin Alzheimer eikä se tunnista minua?"

Soili Pohjalainen:
Valuvika
Atena 2019
176 sivua
Äänikirjan lukija Ella Pyhältö
Kesto 4 t 23 min.

Sivusilmällä kiinnitin huomiota siihen, että Soili Pohjalaisen Valuvika keräsi kiitosta. Sivusilmällä huomasin, että kirja löytyi Storytelin äänikirjavalikoimasta, ja merkitsin sen omaan hyllyyni kuuntelemista odottamaan.

Puolihuolimattomasta kirjavalinnasta seurasi vallan mainio kirjaelämys! Valuvian huumori vetoaa ja 1970-luvulta kantautuva nostalgia tehoaa. Kirjan ainoa huono puoli on se, että se loppuu liian nopeasti. Tarinan parissa olisi viihtynyt hyvinkin toisenkin rupeaman verran.

Tarinan lähtöasetelma on se, että Maria saa kuulla, että Pohjois-Karjalassa asuva Arttu-vaari tarvitsee apua. Arttu on Marian äidinisä, ja vaikka suhde omaan äitiin ei ole aivan ongelmaton, liittyy isovanhempiin lämpimiä muistoja. Pienen sattumuksen edesauttamana Maria säntää vaarin luokse, asettuu tämän seuraksi huolenpitoa kaipaavaan mökkiin ja tekee samalla muistoissaan aikamatkan lapsuuteensa.

Valuviassa kuvataan herkullisesti sukupolvien kohtaamista. Arttu-vaari ei ole ihan samalla aaltopituudella tyttärentyttärensä pääkaupunkiseutulaisen elämän kanssa, eikä Maria toisaalta noin sain sulata vaarinsa kossupulloa sen kummemmin kuin kolhittua Mitsubishiakaan. Taitaa sitten käydä niin, että kumpikin oppii jotain toiselta.

Soili Pohjalainen luo elävän ja tunteisiin vetoavan kuvakokoelman, johon sekoittuu 1970-luvun rusehtavia sävyjä ja nykyajan kirkkautta. Tarina tarjoaa riemastuttavia hetkiä, joita värittää eloisa ja naseva kieli – äänikirjana teos toimii vallan hyvin. Toistan itseäni mutta silläkin uhalla totean: Valuvika on mainio!

Valuviasta muualla: Kirjaluotsi, Kulttuuri kukoistaa ja Tuijata.

Keski-kirjastot 2019 -haasteessa Valuvika asettuu kohtaan 16: Kirja, joka saa sinut nauramaan.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…