Siirry pääsisältöön

Soili Pohjalainen: Valuvika

"– Päivää tupaan, sanon reippaalla ja kuuluvalla äänellä, ja koputan saman tien uuden sarjan.
Menen heti tähän asentoon, missä ei puhuta suomea vaan Arttua. Avaan oven ja toivon, ettei Arttu odota minua sen takana haulikon tai hirvikiväärin tai leipäveitsen kanssa. Mitä jos sillä onkin Alzheimer eikä se tunnista minua?"

Soili Pohjalainen:
Valuvika
Atena 2019
176 sivua
Äänikirjan lukija Ella Pyhältö
Kesto 4 t 23 min.

Sivusilmällä kiinnitin huomiota siihen, että Soili Pohjalaisen Valuvika keräsi kiitosta. Sivusilmällä huomasin, että kirja löytyi Storytelin äänikirjavalikoimasta, ja merkitsin sen omaan hyllyyni kuuntelemista odottamaan.

Puolihuolimattomasta kirjavalinnasta seurasi vallan mainio kirjaelämys! Valuvian huumori vetoaa ja 1970-luvulta kantautuva nostalgia tehoaa. Kirjan ainoa huono puoli on se, että se loppuu liian nopeasti. Tarinan parissa olisi viihtynyt hyvinkin toisenkin rupeaman verran.

Tarinan lähtöasetelma on se, että Maria saa kuulla, että Pohjois-Karjalassa asuva Arttu-vaari tarvitsee apua. Arttu on Marian äidinisä, ja vaikka suhde omaan äitiin ei ole aivan ongelmaton, liittyy isovanhempiin lämpimiä muistoja. Pienen sattumuksen edesauttamana Maria säntää vaarin luokse, asettuu tämän seuraksi huolenpitoa kaipaavaan mökkiin ja tekee samalla muistoissaan aikamatkan lapsuuteensa.

Valuviassa kuvataan herkullisesti sukupolvien kohtaamista. Arttu-vaari ei ole ihan samalla aaltopituudella tyttärentyttärensä pääkaupunkiseutulaisen elämän kanssa, eikä Maria toisaalta noin sain sulata vaarinsa kossupulloa sen kummemmin kuin kolhittua Mitsubishiakaan. Taitaa sitten käydä niin, että kumpikin oppii jotain toiselta.

Soili Pohjalainen luo elävän ja tunteisiin vetoavan kuvakokoelman, johon sekoittuu 1970-luvun rusehtavia sävyjä ja nykyajan kirkkautta. Tarina tarjoaa riemastuttavia hetkiä, joita värittää eloisa ja naseva kieli – äänikirjana teos toimii vallan hyvin. Toistan itseäni mutta silläkin uhalla totean: Valuvika on mainio!

Valuviasta muualla: Kirjaluotsi, Kulttuuri kukoistaa ja Tuijata.

Keski-kirjastot 2019 -haasteessa Valuvika asettuu kohtaan 16: Kirja, joka saa sinut nauramaan.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii