"– Päivää tupaan, sanon reippaalla ja kuuluvalla äänellä, ja koputan saman tien uuden sarjan.
Menen heti tähän asentoon, missä ei puhuta suomea vaan Arttua. Avaan oven ja toivon, ettei Arttu odota minua sen takana haulikon tai hirvikiväärin tai leipäveitsen kanssa. Mitä jos sillä onkin Alzheimer eikä se tunnista minua?"
Sivusilmällä kiinnitin huomiota siihen, että Soili Pohjalaisen Valuvika keräsi kiitosta. Sivusilmällä huomasin, että kirja löytyi Storytelin äänikirjavalikoimasta, ja merkitsin sen omaan hyllyyni kuuntelemista odottamaan.
Puolihuolimattomasta kirjavalinnasta seurasi vallan mainio kirjaelämys! Valuvian huumori vetoaa ja 1970-luvulta kantautuva nostalgia tehoaa. Kirjan ainoa huono puoli on se, että se loppuu liian nopeasti. Tarinan parissa olisi viihtynyt hyvinkin toisenkin rupeaman verran.
Tarinan lähtöasetelma on se, että Maria saa kuulla, että Pohjois-Karjalassa asuva Arttu-vaari tarvitsee apua. Arttu on Marian äidinisä, ja vaikka suhde omaan äitiin ei ole aivan ongelmaton, liittyy isovanhempiin lämpimiä muistoja. Pienen sattumuksen edesauttamana Maria säntää vaarin luokse, asettuu tämän seuraksi huolenpitoa kaipaavaan mökkiin ja tekee samalla muistoissaan aikamatkan lapsuuteensa.
Valuviassa kuvataan herkullisesti sukupolvien kohtaamista. Arttu-vaari ei ole ihan samalla aaltopituudella tyttärentyttärensä pääkaupunkiseutulaisen elämän kanssa, eikä Maria toisaalta noin sain sulata vaarinsa kossupulloa sen kummemmin kuin kolhittua Mitsubishiakaan. Taitaa sitten käydä niin, että kumpikin oppii jotain toiselta.
Soili Pohjalainen luo elävän ja tunteisiin vetoavan kuvakokoelman, johon sekoittuu 1970-luvun rusehtavia sävyjä ja nykyajan kirkkautta. Tarina tarjoaa riemastuttavia hetkiä, joita värittää eloisa ja naseva kieli – äänikirjana teos toimii vallan hyvin. Toistan itseäni mutta silläkin uhalla totean: Valuvika on mainio!
Valuviasta muualla: Kirjaluotsi, Kulttuuri kukoistaa ja Tuijata.
Keski-kirjastot 2019 -haasteessa Valuvika asettuu kohtaan 16: Kirja, joka saa sinut nauramaan.
Menen heti tähän asentoon, missä ei puhuta suomea vaan Arttua. Avaan oven ja toivon, ettei Arttu odota minua sen takana haulikon tai hirvikiväärin tai leipäveitsen kanssa. Mitä jos sillä onkin Alzheimer eikä se tunnista minua?"
Soili Pohjalainen: Valuvika Atena 2019 176 sivua Äänikirjan lukija Ella Pyhältö Kesto 4 t 23 min. |
Sivusilmällä kiinnitin huomiota siihen, että Soili Pohjalaisen Valuvika keräsi kiitosta. Sivusilmällä huomasin, että kirja löytyi Storytelin äänikirjavalikoimasta, ja merkitsin sen omaan hyllyyni kuuntelemista odottamaan.
Puolihuolimattomasta kirjavalinnasta seurasi vallan mainio kirjaelämys! Valuvian huumori vetoaa ja 1970-luvulta kantautuva nostalgia tehoaa. Kirjan ainoa huono puoli on se, että se loppuu liian nopeasti. Tarinan parissa olisi viihtynyt hyvinkin toisenkin rupeaman verran.
Tarinan lähtöasetelma on se, että Maria saa kuulla, että Pohjois-Karjalassa asuva Arttu-vaari tarvitsee apua. Arttu on Marian äidinisä, ja vaikka suhde omaan äitiin ei ole aivan ongelmaton, liittyy isovanhempiin lämpimiä muistoja. Pienen sattumuksen edesauttamana Maria säntää vaarin luokse, asettuu tämän seuraksi huolenpitoa kaipaavaan mökkiin ja tekee samalla muistoissaan aikamatkan lapsuuteensa.
Valuviassa kuvataan herkullisesti sukupolvien kohtaamista. Arttu-vaari ei ole ihan samalla aaltopituudella tyttärentyttärensä pääkaupunkiseutulaisen elämän kanssa, eikä Maria toisaalta noin sain sulata vaarinsa kossupulloa sen kummemmin kuin kolhittua Mitsubishiakaan. Taitaa sitten käydä niin, että kumpikin oppii jotain toiselta.
Soili Pohjalainen luo elävän ja tunteisiin vetoavan kuvakokoelman, johon sekoittuu 1970-luvun rusehtavia sävyjä ja nykyajan kirkkautta. Tarina tarjoaa riemastuttavia hetkiä, joita värittää eloisa ja naseva kieli – äänikirjana teos toimii vallan hyvin. Toistan itseäni mutta silläkin uhalla totean: Valuvika on mainio!
Valuviasta muualla: Kirjaluotsi, Kulttuuri kukoistaa ja Tuijata.
Keski-kirjastot 2019 -haasteessa Valuvika asettuu kohtaan 16: Kirja, joka saa sinut nauramaan.
Kiitos Jonna!
VastaaPoistaKiitos sinulle!
Poista