Siirry pääsisältöön

Emma Puikkonen: Lupaus

"Me olemme vanhempia, meillä on ryppyjä ja harmaita hiuksia, olemme lähempänä kuolemaa ja tiedämme enemmän kuin he: tiedämme millaisia yhteyksiä asioiden välillä on, tiedämme mitä on päättää itse mistä ostaa ja syö, millaista on opetella joku työ ja yrittää tehdä sitä, millaista on olla niin väsynyt ettei jaksa ajatella loppuun asti. Tiedämme mitä on hävetä sen takia, kuka on. Tiedämme, mitä on tuntea voimattomuutta heidän tähtensä, katsoa eteenpäin, tulevaisuuteen, joka katoaa sumuun."

Emma Puikkonen: Lupaus
WSOY 2019
304 sivua
Äänikirjan lukija Hanna Saari
Kesto 6 t 9 min.
Emma Puikkosen tuotantoon tutustuin, kun luin Eurooppalaiset unet. Pidin kirjasta todella paljon ja innostuin, kun huomasin, että Puikkoselta ilmestyi uusi romaani. Lupaus on edellistä kirjaa ehyempi kokonaisuus ja vähintään yhtä ajankohtainen. Ilmastonmuutos tuntuu puhuttavan nyt enemmän kuin koskaan, ja ilmastonmuutos on keskeinen teema myös Lupauksessa.

Tarinan päähenkilö on Rinna, nelikymppinen Seelan äiti. Rinnaa ahdistaa se, että hän ei voi luvata lapselleen turvallista tulevaisuutta ja pelastusta toisin kuin hänen oma isänsä aikanaan. 1980-luvulla eletty lapsuus on toisenlainen kuin 2000-luvun lapsuus. Nyt eletään keskellä ilmastonmuutoksen uhkaa, eikä edes kovin kaukana todellisesta nykyhetkestämme.

Ilmaston muuttuessa muuttuu myös tuttu ympäristö. Rinna asettuu lapsuudenkotiinsa, valkeaan taloon järven rannalle, ja näkee selvästi sen, mitä muutos tekee. Punkit leviävät paikkoihin, joissa niitä ei vielä hetki sitten ollut, ja Seela sairastuu puutiaisaivokuumeeseen. Tytön isä lupaa kerta toisensa jälkeen tulla katsomaan lastaan mutta loistaa poissaolollaan – Rinna on yksiselitteisesti se, jonka pitäisi kyetä pelastamaan tyttärensä.

Ilmastoahdistus ajaa Rinnan rakennuttamaan kotipihaan maanalaisen suojan, joka voi pelastaa, kun olot käyvät sietämättömiksi. Monen mielestä hanke on älytön, mutta moni myös innostuu. Bunkkeri osoittaa senkin, että ilmastonmuutos voi olla jollekin myös keino hankkia elantonsa. Bunkkerimyyjä onkin yksi henkilöistä, joiden katseen kautta päästään vallitsevaa tilannetta myöskin tarkastelemaan. Lisäksi esille nousee Robert, Rinnan veli, joka tutkii Grönlannissa sulavia jäätiköitä.

Lopulta kaikki käy Rinnalle liian raskaaksi. Nainen päätyy kuntoutukseen monien kaltaistensa lailla.
Lääkäri kertoi, että meissä on paljon äitejä.
– Tää ilmastonmuutoksen tuoma epävarmuus on jostain syystä resonoinu äideissa voimakkaasti, hän sanoi.
On selvää, että tarina ahdistaa ajoittain. Ilmastonmuutos ei ole kevyt aihe, ja se, miten huoli tulevasta kietoo Rinnan sisuksiinsa, tuntuu hyvin mahdolliselta ja todelliselta. Lupaus ei muutenkaan ole dystopiaa siinä mielessä, että se kuvaisi mielikuvituksellista kaukaista tulevaisuutta. Niin paljon tarinassa on yhtäläisyyksiä todelliseen nykyisyyteen, että Lupausta ei voi ohittaa olankohautuksella.

Emma Puikkosella on vaikuttava taito sanallistaa ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Lisäksi hän kirjoittaa kauniisti ja vivahteikkaasti. Lupaus vain vahvistaa Puikkosen asemaa lempikirjailijoideni joukossa.

Lupauksesta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Tuija, MaiRiitta ja Kirjaluotsi. Puikkonen kertoo kirjastaan Ylen Aamun kirjassa.

Keski-kirjastot 2019: 46. Kaunis kirja.
Helmet 2019: 22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja.

Kommentit

  1. Hieno aihe tällä kirjalla. Ilmastonmuutos on aihe, josta pitääkin puhua, koska se on jo pitkällä. Tämä oli ensimmäinen kirja, jonka luin kirjailijalta. Mukava kuulla, että hän on pysynyt samassa teemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tästä aiheesta pitää puhua. Olen vaikuttunut siitä, miten taidolla Puikkonen sen tekee.

      Poista
  2. Todella tärkeä aihe, ja pelottava.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...