Siirry pääsisältöön

Emma Puikkonen: Lupaus

"Me olemme vanhempia, meillä on ryppyjä ja harmaita hiuksia, olemme lähempänä kuolemaa ja tiedämme enemmän kuin he: tiedämme millaisia yhteyksiä asioiden välillä on, tiedämme mitä on päättää itse mistä ostaa ja syö, millaista on opetella joku työ ja yrittää tehdä sitä, millaista on olla niin väsynyt ettei jaksa ajatella loppuun asti. Tiedämme mitä on hävetä sen takia, kuka on. Tiedämme, mitä on tuntea voimattomuutta heidän tähtensä, katsoa eteenpäin, tulevaisuuteen, joka katoaa sumuun."

Emma Puikkonen: Lupaus
WSOY 2019
304 sivua
Äänikirjan lukija Hanna Saari
Kesto 6 t 9 min.
Emma Puikkosen tuotantoon tutustuin, kun luin Eurooppalaiset unet. Pidin kirjasta todella paljon ja innostuin, kun huomasin, että Puikkoselta ilmestyi uusi romaani. Lupaus on edellistä kirjaa ehyempi kokonaisuus ja vähintään yhtä ajankohtainen. Ilmastonmuutos tuntuu puhuttavan nyt enemmän kuin koskaan, ja ilmastonmuutos on keskeinen teema myös Lupauksessa.

Tarinan päähenkilö on Rinna, nelikymppinen Seelan äiti. Rinnaa ahdistaa se, että hän ei voi luvata lapselleen turvallista tulevaisuutta ja pelastusta toisin kuin hänen oma isänsä aikanaan. 1980-luvulla eletty lapsuus on toisenlainen kuin 2000-luvun lapsuus. Nyt eletään keskellä ilmastonmuutoksen uhkaa, eikä edes kovin kaukana todellisesta nykyhetkestämme.

Ilmaston muuttuessa muuttuu myös tuttu ympäristö. Rinna asettuu lapsuudenkotiinsa, valkeaan taloon järven rannalle, ja näkee selvästi sen, mitä muutos tekee. Punkit leviävät paikkoihin, joissa niitä ei vielä hetki sitten ollut, ja Seela sairastuu puutiaisaivokuumeeseen. Tytön isä lupaa kerta toisensa jälkeen tulla katsomaan lastaan mutta loistaa poissaolollaan – Rinna on yksiselitteisesti se, jonka pitäisi kyetä pelastamaan tyttärensä.

Ilmastoahdistus ajaa Rinnan rakennuttamaan kotipihaan maanalaisen suojan, joka voi pelastaa, kun olot käyvät sietämättömiksi. Monen mielestä hanke on älytön, mutta moni myös innostuu. Bunkkeri osoittaa senkin, että ilmastonmuutos voi olla jollekin myös keino hankkia elantonsa. Bunkkerimyyjä onkin yksi henkilöistä, joiden katseen kautta päästään vallitsevaa tilannetta myöskin tarkastelemaan. Lisäksi esille nousee Robert, Rinnan veli, joka tutkii Grönlannissa sulavia jäätiköitä.

Lopulta kaikki käy Rinnalle liian raskaaksi. Nainen päätyy kuntoutukseen monien kaltaistensa lailla.
Lääkäri kertoi, että meissä on paljon äitejä.
– Tää ilmastonmuutoksen tuoma epävarmuus on jostain syystä resonoinu äideissa voimakkaasti, hän sanoi.
On selvää, että tarina ahdistaa ajoittain. Ilmastonmuutos ei ole kevyt aihe, ja se, miten huoli tulevasta kietoo Rinnan sisuksiinsa, tuntuu hyvin mahdolliselta ja todelliselta. Lupaus ei muutenkaan ole dystopiaa siinä mielessä, että se kuvaisi mielikuvituksellista kaukaista tulevaisuutta. Niin paljon tarinassa on yhtäläisyyksiä todelliseen nykyisyyteen, että Lupausta ei voi ohittaa olankohautuksella.

Emma Puikkosella on vaikuttava taito sanallistaa ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Lisäksi hän kirjoittaa kauniisti ja vivahteikkaasti. Lupaus vain vahvistaa Puikkosen asemaa lempikirjailijoideni joukossa.

Lupauksesta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Tuija, MaiRiitta ja Kirjaluotsi. Puikkonen kertoo kirjastaan Ylen Aamun kirjassa.

Keski-kirjastot 2019: 46. Kaunis kirja.
Helmet 2019: 22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja.

Kommentit

  1. Hieno aihe tällä kirjalla. Ilmastonmuutos on aihe, josta pitääkin puhua, koska se on jo pitkällä. Tämä oli ensimmäinen kirja, jonka luin kirjailijalta. Mukava kuulla, että hän on pysynyt samassa teemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tästä aiheesta pitää puhua. Olen vaikuttunut siitä, miten taidolla Puikkonen sen tekee.

      Poista
  2. Todella tärkeä aihe, ja pelottava.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok