Siirry pääsisältöön

Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto

"He olivat kahvilassa sinä päivänä, kun mies esitti vaimolle kysymyksen. Milloin olet ollut kaikista onnellisin? Vaimon olisi pitänyt huomata jotakin. Ilmeestä miehen kasvoilla, siitä miten ilma sillä hetkellä muuttui."

Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto
Gummerus (2018)
Alkuteos Dept. of Speculation 2014
Suomentanut Marianna Kurtto
237 sivua

Jenny Offillin esikoisromaani Syvien pohdintojen jaosto tutkii erästä avioliittoa. Pari tutustuu ja rakastuu, kirjoittaa toisilleen kirjeitä, joiden palautusosoite on aina Syvien pohdintojen jaosto. Rakennetaan ja eletään yhteistä elämää, on koti ja tytär. Ja sitten yllättäen ollaan Loukattujen tunteiden pikku teatterissa, tilanteessa jota kumpikaan ei osannut odottaa.

Syvien pohdintojen jaosto on hämmentävä ja hämmästyttävä. Se on yhtä aikaa tarkka ja epämääräinen, se on samaan aikaan arkinen ja erityinen. Se luo armottoman valon parisuhteeseen, joka ei olekaan unelmien täyttymys vaikka niin piti olla. Palasista muodostuu kokonaisuus, jota lukija saa itse täydentää: asioita ei sorruta selittämään puhki ja välillä käy niin, että jonkin ilmaisun merkityksen ymmärtää vasta hetken kuluttua. Lukijalle jää tilaa oivaltaa ja havaita, löytää yhtäläisyyksiä yksittäisen pariskunnan elämäntilanteen ja koko maailmankaikkeuden väliltä.

Offillin teos on sellainen, josta on vaikea oikeastaan sanoa mitään. Ehkä onkin niin, että se on itse koettava. Suosittelen siis: lue Syvien pohdintojen jaosto, lue!

Minun laillani romaanista pitivät myös ainakin Katja, Tuija ja Suketus.

Helmet 2018: 42. Kirjan nimessä on adjektiivi.


Syvien pohdintojen jaostolla osallistun Naistenviikkohaasteeseen. Jennin päivään sopiikin hyvin Jenny Offillin kirjoittama romaani. 

Kommentit

  1. Ihastuttava ”lyhyestä virsi kaunis” -postaus ja tiivistit oleellisen: tarkka ja epämääräinen kirja, joka kannattaa lukea! Ja sopii nakutettuna naistenviikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naistenviikkoon tosiaan erityisen sopiva - kiitos vain, kun jälleen naistenviikkoa emännöit!

      Poista
  2. Tästä olen kuullut niin paljon hyvää ja nyt taas, että alan uskoa, luettava kai se on!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy