Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto

"He olivat kahvilassa sinä päivänä, kun mies esitti vaimolle kysymyksen. Milloin olet ollut kaikista onnellisin? Vaimon olisi pitänyt huomata jotakin. Ilmeestä miehen kasvoilla, siitä miten ilma sillä hetkellä muuttui."

Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto
Gummerus (2018)
Alkuteos Dept. of Speculation 2014
Suomentanut Marianna Kurtto
237 sivua

Jenny Offillin esikoisromaani Syvien pohdintojen jaosto tutkii erästä avioliittoa. Pari tutustuu ja rakastuu, kirjoittaa toisilleen kirjeitä, joiden palautusosoite on aina Syvien pohdintojen jaosto. Rakennetaan ja eletään yhteistä elämää, on koti ja tytär. Ja sitten yllättäen ollaan Loukattujen tunteiden pikku teatterissa, tilanteessa jota kumpikaan ei osannut odottaa.

Syvien pohdintojen jaosto on hämmentävä ja hämmästyttävä. Se on yhtä aikaa tarkka ja epämääräinen, se on samaan aikaan arkinen ja erityinen. Se luo armottoman valon parisuhteeseen, joka ei olekaan unelmien täyttymys vaikka niin piti olla. Palasista muodostuu kokonaisuus, jota lukija saa itse täydentää: asioita ei sorruta selittämään puhki ja välillä käy niin, että jonkin ilmaisun merkityksen ymmärtää vasta hetken kuluttua. Lukijalle jää tilaa oivaltaa ja havaita, löytää yhtäläisyyksiä yksittäisen pariskunnan elämäntilanteen ja koko maailmankaikkeuden väliltä.

Offillin teos on sellainen, josta on vaikea oikeastaan sanoa mitään. Ehkä onkin niin, että se on itse koettava. Suosittelen siis: lue Syvien pohdintojen jaosto, lue!

Minun laillani romaanista pitivät myös ainakin Katja, Tuija ja Suketus.

Helmet 2018: 42. Kirjan nimessä on adjektiivi.

Syvien pohdintojen jaostolla osallistun Naistenviikkohaasteeseen. Jennin päivään sopiikin hyvin Jenny Offillin kirjoittama romaani.