Siirry pääsisältöön

Katja Kallio: Yön kantaja

"Amandan koko elämä taas oli luettavissa näistä papereista. Jokainen puute ja virhe ja harha-askel siitä lähtien kun hän oli syntynyt; hänen sisikuntansa väärät mitat ja kummalliset muodot ja väärät asennot. Hänestä oli olemassa virallinen, vangin puvussa otettu valokuvakin, vaikkei hän tiennytkään oliko se näiden paperien mukana."
Katja Kallio: Yön kantaja
(Otava 2017)
380 sivua
Kuumailmapallon korista, korkealta taivaalta, suunnattomasta vapaudesta ahtaaseen vankeuteen, pieneen selliin Seilin saarelle päätyy Amanda Aaltonen, 26-vuotias nainen, mukanaan vähäinen määrä tavaroita, joissa "ei ollut paljoa luetteloimista". Seilin houruinlaitokseen Amanda matkaa Åland-höyrylaivalla ja päätyy keskelle merta.
Sinistä taivasta on vaikka kuinka paljon, vielä paljon enemmän kuin vettä. Amanda sulkee silmänsä. Hän ei millään jaksa sitä kaikkea.
Takana ovat levottomat irtolaisvuodet Ranskassa, edessä vankeusvuodet suomalaisessa saaristossa. Amanda uskoo oleskelunsa olevan väliaikaista, totuus on toinen. Saaren omalaatuinen joukkio muodostaa pienen yhteisön, jonka osanen Amandakin on, halusi tai ei. Saarella on omat sääntönsä, ja hoitajat soveltavat omia sääntöjään, kukin taitojensa ja henkilökohtaisten mieltymystensä mukaan. Potilaat oppivat pian, että teoista on seuraukset, ja hyvin käyttäytymällä voi saavuttaa joitain etuja.
Joskus Amanda yritti todistella hoitajille olevansa terve, ja vaati perusteita sille ettei häntä päästetty pois. Mutta mitä enemmän hän todisteli, sitä hullumpana häntä pidettiin ja sitä kierompaan häntä katsottiin. Häntä alettiin vahtia ja epäillä. Jos hän pysyi hiljaa terveydestä ja hoiti työnsä, hän sai juoda kahvinsa ja olla rauhassa ja pääsi kuljeskelemaan.
Kuten missä tahansa yhteisössä, myös Seilissä toisista ihmisistä tulee toisia tärkeämpiä. Samoin yhteisön normit säätelevät sitä, kuka kenenkin kanssa on. Laitoksen ulkopuolella asuvan Isakssonin ja Amandan ystävyys ei mahdu normien sisälle, ja sen mukaan on elettävä.

Yön kantaja on vahva kertomus naisesta, joka ei mahtunut aikansa normeihin ja joka päätyi keskelle merta, Seiliin. Romaanin sivuilla tuoksuu meri ja hehkuu sininen taivas. Amanda on elävä ja hengittävä hahmo, jonka puolelle lukijan sympatiat vähitellen kääntyvät. Alkuun tarinaan oli vaikea päästä kiinni, enkä edelleenkään ole vakuuttunut alkuosan - noin sadan sivun - tarpeellisuudesta. Mutta sitten, kun tarina saa siivet alleen, se vetää voimalla mukaansa.

Erityisesti lukukokemuksesta mieleen jää kieli. Katja Kallio kirjoittaa niin kauniisti, että hengästyttää, ja kirjan päätyttyä tuntuu, että tarinan voisi lukea samantien uudelleen upean kielen vuoksi. Mutta myös itse tarinan, joka on mieleenpainuvan koskettava. Yön kantaja on ehdottomasti yksi tämän vuoden kirjaelämyksistä.
Öisin hän tarrasi kiinni ikiomaan silkkinauhaansa kuin kaiteeseen ja sai pysyteltyä pystyssä. Hän sai jatkettua elämää putoamatta sen pohjalle.

Naisen kirjoittama kirja, joka kertoo todellisuudessa eläneestä suomalaisesta naisihmisestä, sopii tietenkin erinomaisesti Tuijan naistenviikkohaasteeseen. Eikä Helmet 2017 -haasteestakaan tarvitse sopivaa kohtaa pitkään etsiä: 45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja.

Romaanista muualla: Kirsin kirjanurkka, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Havena, Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua sekä Kirsin Book Club.
Adlibris*

Kommentit

  1. Juuri kirjoitan blogikirjoitusta tästä romaanista. Eipä voisi juuri sopivampaa kirjaa olla naistenviikolle. Mielestäni kirja parani loppua kohti, koska Isaksonin ja Amandan suhde oli niin vahvasti kuvattu. Itkukin tuli Amandan koko elämästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Amandan tarina todella onnistui liikuttamaan. Kaunis ja vahva kerronta vei mukanaan.

      Poista
  2. Tämä kirja on kyllä helmi! Ja sopii täydellisesti tähän viikkoon. Minutkin lumosi Kallion kieli, miten omaperäisiä kielikuvia ja kerronnan herkkyyttä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naistenviikkoa juhlistamaan Yön kantaja tosiaan sopii erinomaisesti. Kallion kieli on niin kauniisti hiottua ettei voi kuin ihailla.

      Poista
  3. Yön kantaja teki minuun voimakkaan vaikutuksen. Jäin miettimään tuota, mitä sanot kirjan ensimmäisestä sadasta sivusta. Ajattelin ensin samoin. Etenkin Pariisi tuntui pitkitetyltä. Vähitellen olen kääntynyt alun tarpeellisuuden taaksi: sen välittämä epämiellyttävä kuva Amandasta on pohja, josta moniuloitteinen henkilökuva rakentuu. Niin kävi minulle. Hieno naistenviikkoaloitus, Jonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin jälkeenpäin, että olisi pitänyt lukea alku vielä uudemman kerran, ehkä se olisi sitten loksahtanut paremmin kohdalleen. Henkilökuva tosiaan on moniulotteinen.
      Kiitos, Tuija!

      Poista
  4. Minusta Yön kantaja on Katja Kallion paras kirja. Seilissä olen vieraillut ja nähnyt ne Amandan loppuelämän maisemat. Ja kesäsaarikin on siellä lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kallio tuntuu parantavan kirja kirjalta. Säkenöivät hetket oli minusta sekin upea, kuten myös tämä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi

Ja sitten se hetki, jona tiesin sen tapahtuvan: kaikki se viini, Jonasin kaunis lausuntaääni, mieheni Peter sohvalla grappahuuruissaan, kolme lastani unten mailla mökissään, äiti jo pesemässä astioita tiskialtaassa kirkkaankeltaiset kumihanskat käsissään illallisvieraista vähät välittämättä. Katseemme viipyivät toisissaan sykäyksen liian pitkään.  Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi Tammi 2022 alkuteos The Paper Palace 2021 suomentanut Tuulia Tipa alkuperäiskansi Lauren Peters-Collaer 403 sivua Kesä Cape Codissa. Koolla koko perhe; Elle ja Peter, heidän lapsensa, Ellen äiti. Lapsuuden tuttu mökkikylä Perämetsä ja kaikki on kuten tavallisesti. Vaan ei sittenkään ole. Edellisyönä Ellen maailma on nyrjähtänyt tavanomaisilta raiteiltaan. Hän on pettänyt aviomiestään Jonasin kanssa. Jonasin, jonka hän on tuntenut ikuisuuden ja jonka kanssa hänen piti mennä naimisiin. Niin sovittiin jo teini-iässä. Elämä kuitenkin tuli sopimuksen tielle. Tapahtui liian paljon, ja kertomuksen nykyhetkessä El