Siirry pääsisältöön

Juhani Aho: Yksin

"Tiedän, että tuolla usmaharson takana, muutamien sylien päässä, alkaa ulkomaa, suuri, tuntematon ja tunteeton. Olen jo sen kidassa. Minun täytyy aloittaa uusi elämä, istuttaa itseni outoihin oloihin, vaikka juuret vielä ovat vanhassa mullassa. Soisin, että laiva maalle laskematta kääntyisi takaisin kotimaahan."


Kirjabloggaajien klassikkohaasteen viidettä osaa
isännöi Tekstiluola.
Juhani Ahon pienoisromaani Yksin ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1890. Pitkään kirja on ollut lukulistallani, ja nyt sain sen viidennen klassikkohaasteen kunniaksi luettua. Jotenkin pöllämystynyt olo jäi päällimmäiseksi, kun viimeiset rivit luin, mutta silti lopputulema on, että pidin romaanista, joka on suurelta osin tunnemaailman kuvaus.

Tarinan minäkertoja on kolmekymppinen mies, joka rakastuu ystävänsä sisareen, Annaan. Tunteet ovat voimakkaita, jopa niin vahvoja, että mies lykkää suunniteltua ulkomaanmatkaansa. Kun matka viimein koittaa, ei nainen unohdu mielestä edelleenkään.
Hienot kasvot, puhdas profiili ja kihara korvan juuressa ovat yht'äkkiä edessäni. Minun tekee mieleni etsiä niitä tuolta saattajajoukosta, vaikka tiedänkin, etteivät ne siellä ole.
Huumaantuneen rakastumisen kuvaukseen on monen lukijan varmasti helppo samaistua. Mies etsii tilaisuuksia kohdatakseen tunteidensa kohteen, on aika ajoin varma siitä, että tunteet saavat vastakaikua, mutta sitten varmuus katoaa ja epätoivo saa sijaa. Pian selviää, että vastakaikua ei luvassa ole, ja onnettomana mies vaeltaa Pariisin katuja kykenemättä kuitenkaan unohtamaan suurta rakkauttaan. Lohtua hän hakee myös maksullisen naisen luota, eikä aikalaisvastaanotto ollut pelkästään suopea juuri kurtisaanin tapaamisen vuoksi - tai ennemminkin sen takia, että kohtaaminen kuvataan tarinassa melko suoraan. Nykylukija ei makuuhuoneen tapahtumia pahemmin hätkähdä, eivätkä kai kaikki aikalaisetkaan.

Paitsi että Yksin on vahvojen tunteiden ja onnettoman rakkauden kuvaus, kuvataan elävästi myös paikkoja. Sekä kotimaa että hehkuva Pariisi loihditaan elävinä lukijan silmien eteen, ja tarinaan sisältyvä joulunvieton luonnehdinta jäi yltäkylläisyydessään hehkuvana mieleen.

Pienestä sivumäärästään (e-kirjassa 64 sivua) huolimatta Yksin on yllättävän intensiivinen. Kerronta on haikean mietteliästä, toki hidastakin, mutta kyllä tarinalla nykyihmisellekin on annettavaa: eivätpä tunteet ole suuresti reilussa sadassa vuodessa muuttuneet.

Muissa blogeissa: Villasukka kirjahyllyssä, Morren maailmaTäällä toisen tähden alla, Lumiomena - Kirjoja ja haaveiluaSallan lukupäiväkirja, Luetut, lukemattomat ja Kirjojen kamari.

Helmet 2017: 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään.

Kommentit

  1. En ole lukenut yhtään Ahon romaania, mutta voisin paikata puutteen jossain vaiheessa. En välttämättä tällä kirjalla, koska oikeastaan rakkauden ja rakastumisen kuvaus ei ole minusta järin kiinnostavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahon tuotannosta en tätä ensimmäisenä suosittelisikaan, sillä en pidä tätä mitenkään ykkösenä herran kirjoista.

      Poista
  2. Minun pitäisi löytää joku kotimainen klassikko Helmet-haasteeseen, ja Juhani Aho on todella korkealla potentiaalisten luettavien listalla. Papin rouvan ja Tyttären taisin jo ladata lukulaitteeseeni, mutten ole vielä aloittanut kumpaakaan. Tämä esittelemäsi teos kuulostaa hyvältä tämäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Papin tytär voisi olla hyvä valinta, tämä Yksin on pohdiskelevuudessaan kovin hidas, vaikka toki myös kiintoisa ja nopealukuinen.

      Poista
  3. Ahon kirja palaa mieleeni impressioina. Myöhemmin mielikuvaan kirjasta sotkeutuu biografinen sälä. Siltä pilkkeiden lomasta pilkottaa kuitenkin kirjailijan taito kuvata tunnelmia. Kiitos mieleen palauttamisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelmia ja tunteita Aho tosiaan osaa kuvata. Kiitos, Tuija!

      Poista
  4. Kirjan nimestä saa kuvan, että se on ihmisen yksinäisyyden harmittelua, mutta kyse onkin rakkauskuvauksesta! Se ei tosiaan haalistu ajankaan kuluessa, jos on hyvin tehty. Kun kirjan sivumäärä on noinkin vähäinen ja se on saatavissa e:nä vapaasti, se olisi helposti kyllä luettavissa jossain vaiheessa itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helposti näitä klassikoita tosiaan käsiinsä saa, ei jää ainakaan saatavuudesta lukeminen kiinni.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi

Ja sitten se hetki, jona tiesin sen tapahtuvan: kaikki se viini, Jonasin kaunis lausuntaääni, mieheni Peter sohvalla grappahuuruissaan, kolme lastani unten mailla mökissään, äiti jo pesemässä astioita tiskialtaassa kirkkaankeltaiset kumihanskat käsissään illallisvieraista vähät välittämättä. Katseemme viipyivät toisissaan sykäyksen liian pitkään.  Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi Tammi 2022 alkuteos The Paper Palace 2021 suomentanut Tuulia Tipa alkuperäiskansi Lauren Peters-Collaer 403 sivua Kesä Cape Codissa. Koolla koko perhe; Elle ja Peter, heidän lapsensa, Ellen äiti. Lapsuuden tuttu mökkikylä Perämetsä ja kaikki on kuten tavallisesti. Vaan ei sittenkään ole. Edellisyönä Ellen maailma on nyrjähtänyt tavanomaisilta raiteiltaan. Hän on pettänyt aviomiestään Jonasin kanssa. Jonasin, jonka hän on tuntenut ikuisuuden ja jonka kanssa hänen piti mennä naimisiin. Niin sovittiin jo teini-iässä. Elämä kuitenkin tuli sopimuksen tielle. Tapahtui liian paljon, ja kertomuksen nykyhetkessä El