Siirry pääsisältöön

Juhani Aho: Yksin

"Tiedän, että tuolla usmaharson takana, muutamien sylien päässä, alkaa ulkomaa, suuri, tuntematon ja tunteeton. Olen jo sen kidassa. Minun täytyy aloittaa uusi elämä, istuttaa itseni outoihin oloihin, vaikka juuret vielä ovat vanhassa mullassa. Soisin, että laiva maalle laskematta kääntyisi takaisin kotimaahan."


Kirjabloggaajien klassikkohaasteen viidettä osaa
isännöi Tekstiluola.
Juhani Ahon pienoisromaani Yksin ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1890. Pitkään kirja on ollut lukulistallani, ja nyt sain sen viidennen klassikkohaasteen kunniaksi luettua. Jotenkin pöllämystynyt olo jäi päällimmäiseksi, kun viimeiset rivit luin, mutta silti lopputulema on, että pidin romaanista, joka on suurelta osin tunnemaailman kuvaus.

Tarinan minäkertoja on kolmekymppinen mies, joka rakastuu ystävänsä sisareen, Annaan. Tunteet ovat voimakkaita, jopa niin vahvoja, että mies lykkää suunniteltua ulkomaanmatkaansa. Kun matka viimein koittaa, ei nainen unohdu mielestä edelleenkään.
Hienot kasvot, puhdas profiili ja kihara korvan juuressa ovat yht'äkkiä edessäni. Minun tekee mieleni etsiä niitä tuolta saattajajoukosta, vaikka tiedänkin, etteivät ne siellä ole.
Huumaantuneen rakastumisen kuvaukseen on monen lukijan varmasti helppo samaistua. Mies etsii tilaisuuksia kohdatakseen tunteidensa kohteen, on aika ajoin varma siitä, että tunteet saavat vastakaikua, mutta sitten varmuus katoaa ja epätoivo saa sijaa. Pian selviää, että vastakaikua ei luvassa ole, ja onnettomana mies vaeltaa Pariisin katuja kykenemättä kuitenkaan unohtamaan suurta rakkauttaan. Lohtua hän hakee myös maksullisen naisen luota, eikä aikalaisvastaanotto ollut pelkästään suopea juuri kurtisaanin tapaamisen vuoksi - tai ennemminkin sen takia, että kohtaaminen kuvataan tarinassa melko suoraan. Nykylukija ei makuuhuoneen tapahtumia pahemmin hätkähdä, eivätkä kai kaikki aikalaisetkaan.

Paitsi että Yksin on vahvojen tunteiden ja onnettoman rakkauden kuvaus, kuvataan elävästi myös paikkoja. Sekä kotimaa että hehkuva Pariisi loihditaan elävinä lukijan silmien eteen, ja tarinaan sisältyvä joulunvieton luonnehdinta jäi yltäkylläisyydessään hehkuvana mieleen.

Pienestä sivumäärästään (e-kirjassa 64 sivua) huolimatta Yksin on yllättävän intensiivinen. Kerronta on haikean mietteliästä, toki hidastakin, mutta kyllä tarinalla nykyihmisellekin on annettavaa: eivätpä tunteet ole suuresti reilussa sadassa vuodessa muuttuneet.

Muissa blogeissa: Villasukka kirjahyllyssä, Morren maailmaTäällä toisen tähden alla, Lumiomena - Kirjoja ja haaveiluaSallan lukupäiväkirja, Luetut, lukemattomat ja Kirjojen kamari.

Helmet 2017: 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään.

Kommentit

  1. En ole lukenut yhtään Ahon romaania, mutta voisin paikata puutteen jossain vaiheessa. En välttämättä tällä kirjalla, koska oikeastaan rakkauden ja rakastumisen kuvaus ei ole minusta järin kiinnostavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahon tuotannosta en tätä ensimmäisenä suosittelisikaan, sillä en pidä tätä mitenkään ykkösenä herran kirjoista.

      Poista
  2. Minun pitäisi löytää joku kotimainen klassikko Helmet-haasteeseen, ja Juhani Aho on todella korkealla potentiaalisten luettavien listalla. Papin rouvan ja Tyttären taisin jo ladata lukulaitteeseeni, mutten ole vielä aloittanut kumpaakaan. Tämä esittelemäsi teos kuulostaa hyvältä tämäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Papin tytär voisi olla hyvä valinta, tämä Yksin on pohdiskelevuudessaan kovin hidas, vaikka toki myös kiintoisa ja nopealukuinen.

      Poista
  3. Ahon kirja palaa mieleeni impressioina. Myöhemmin mielikuvaan kirjasta sotkeutuu biografinen sälä. Siltä pilkkeiden lomasta pilkottaa kuitenkin kirjailijan taito kuvata tunnelmia. Kiitos mieleen palauttamisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelmia ja tunteita Aho tosiaan osaa kuvata. Kiitos, Tuija!

      Poista
  4. Kirjan nimestä saa kuvan, että se on ihmisen yksinäisyyden harmittelua, mutta kyse onkin rakkauskuvauksesta! Se ei tosiaan haalistu ajankaan kuluessa, jos on hyvin tehty. Kun kirjan sivumäärä on noinkin vähäinen ja se on saatavissa e:nä vapaasti, se olisi helposti kyllä luettavissa jossain vaiheessa itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helposti näitä klassikoita tosiaan käsiinsä saa, ei jää ainakaan saatavuudesta lukeminen kiinni.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on