Siirry pääsisältöön

Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla

"Samassa kuului vihainen sihahdus, ja jokin olento ponnahti hetkeksi kuopasta esiin. Tenho hieraisi silmiään hämmästyneenä. Olento oli näyttänyt muhkuraiselta nauriilta. Ahma perääntyi surkeasti ulisten kuono entistä enemmän veren peitossa."
Mikko Kamula:
Ikimetsien sydänmailla
(Gummerus 2017)
680 sivua
Ikimetsien sydänmailla on Metsän kansa -sarjan avausosa, joka vie lukijan tutustumaan 1400-luvun Savoon ja Savossa asuviin ihmisiin, erityisesti Juko Rautaparran uudisraivaajaperheeseen. Perheessä on kolme lasta, joiden näkökulmista arkista elämää murheineen ja iloineen tarkastellaan: Heiska haluaa erämieheksi, Varpu kaipaa uusia ihmisiä elämäänsä ja Tenho on kiinnostunut metsän salaisuuksista, joita tuntuu riittävän.

Perheen tavanomainen elämä mullistuu suuresti, kun lappalaisnoita nostattaa karhun perheen kimppuun. Karhu tekee tuhoa ja vie mennessään vastasyntyneen Mielon. Mielon äidin surua kuvataan koskettavasti, ja samalla todentuntuinen on Varpun käsitys siitä, miten surut pitää jättää taakse ja katse kohdistaa tulevaisuuteen.

Elo 1400-luvulla Savon sydänmailla ei tietenkään ole mutkatonta, vaan töitä on kaikkien tehtävä, jotta saadaan leipää pöytään. Omia haasteitaan arkeen tuovat ihmiset, jotka eivät ole asialla hyvin tarkoituksin vaan ajavat omia tarkoitusperiään. Tehdyt ratkaisut eivät aina ole reiluja mutta jotain viehkoa on siinä, miten Juko vastoinkäymisiin suhtautuu ja lapsiaan opastaa.

Kiehtova lisä arjessa on se, miten luonto on kiinteä osa elämää. Eikä luonto suinkaan tarkoita vain riistaa, puita ja marjasatoa, vaan myös esimerkiksi maahisia, jotka saattavat johtaa kulkijan metsänpeittoon.
Maahiset olivat karvaisia ja muhkuraisia, vaikkakin ihmisen kaltaisia, mutta ne olivat epämiellyttävällä tavalla nurinkurisia. Ruumiinosat näyttivät olevan väärillä paikoilla. Kun kauempana oleva maahinen käveli lähemmäs, se näytti jopa kävelevän takaperin.
Ikimetsien sydänmailla on onnistunut avaus Metsän kansa -sarjaan, vaikkakin kerronnassa ja dialogissa tietynlaista kankeutta onkin. Ajoittain mietin myös sitä, kuinka sattuvia nykykieliset ilmaukset 1400-luvulla eläneiden suussa ovat. Kuitenkin kansanperinteestä ja luonnon mystiikasta ammentava romaani on toimiva seikkailukertomus, joka on oivallisesti rytmitetty siten, että tapahtumia ei vyörytetä liikaa päälle mutta lukijaa ei myöskään uuvuteta pitkitetyillä suvantokohdilla, jos toki tiivistämisen varaakin tarinassa hieman olisi. Tiiliskiviolemuksen ei pidä antaa säikäyttää, sillä hyvää tarinaa etsivälle Ikimetsien sydänmailla on hyvä valinta. Romaanin ansiot ovat nimenomaan tarinassa, joka on kiehtova.

Uudisraivaajaromaanista muualla: Lumiomena - Kirjoja ja haaveiluaKirsin kirjanurkka, Kirja hyllyssä ja Kulttuuri kukoistaa.

Helmet 2017: 5. Kirjassa liikutaan luonnossa.

Kommentit

  1. Tämä oli kyllä hieno historiallinen teos. Kieli oli ehkä turhan nykyaikaista, jopa ihmiset puhuivat nykykieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieli tosiaan kiinnitti huomiota vähän väärällä tavalla, mutta muutoin pidin kovasti.

      Poista
  2. Minua ei haitannut lainkaan nykykielisyys, mutta kuten sanoit, kerronnassa ja dialogissa oli tiettyä kömpelyyttä. Tiivistämisen varaa olisi ollut. Tarinana kuitenkin ja etenkin vanhojen tapojen ja myyttien vuoksi erittäin ansiokas pakkaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännästi kävi niin, että tarina vei mennessään eivätkä kömpelyydet lopulta vaivanneet kovin paljon. Ansiokas pakkaus, todellakin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on