Siirry pääsisältöön

Katja Kallio: Yön kantaja

"Amandan koko elämä taas oli luettavissa näistä papereista. Jokainen puute ja virhe ja harha-askel siitä lähtien kun hän oli syntynyt; hänen sisikuntansa väärät mitat ja kummalliset muodot ja väärät asennot. Hänestä oli olemassa virallinen, vangin puvussa otettu valokuvakin, vaikkei hän tiennytkään oliko se näiden paperien mukana."
Katja Kallio: Yön kantaja
(Otava 2017)
380 sivua
Kuumailmapallon korista, korkealta taivaalta, suunnattomasta vapaudesta ahtaaseen vankeuteen, pieneen selliin Seilin saarelle päätyy Amanda Aaltonen, 26-vuotias nainen, mukanaan vähäinen määrä tavaroita, joissa "ei ollut paljoa luetteloimista". Seilin houruinlaitokseen Amanda matkaa Åland-höyrylaivalla ja päätyy keskelle merta.
Sinistä taivasta on vaikka kuinka paljon, vielä paljon enemmän kuin vettä. Amanda sulkee silmänsä. Hän ei millään jaksa sitä kaikkea.
Takana ovat levottomat irtolaisvuodet Ranskassa, edessä vankeusvuodet suomalaisessa saaristossa. Amanda uskoo oleskelunsa olevan väliaikaista, totuus on toinen. Saaren omalaatuinen joukkio muodostaa pienen yhteisön, jonka osanen Amandakin on, halusi tai ei. Saarella on omat sääntönsä, ja hoitajat soveltavat omia sääntöjään, kukin taitojensa ja henkilökohtaisten mieltymystensä mukaan. Potilaat oppivat pian, että teoista on seuraukset, ja hyvin käyttäytymällä voi saavuttaa joitain etuja.
Joskus Amanda yritti todistella hoitajille olevansa terve, ja vaati perusteita sille ettei häntä päästetty pois. Mutta mitä enemmän hän todisteli, sitä hullumpana häntä pidettiin ja sitä kierompaan häntä katsottiin. Häntä alettiin vahtia ja epäillä. Jos hän pysyi hiljaa terveydestä ja hoiti työnsä, hän sai juoda kahvinsa ja olla rauhassa ja pääsi kuljeskelemaan.
Kuten missä tahansa yhteisössä, myös Seilissä toisista ihmisistä tulee toisia tärkeämpiä. Samoin yhteisön normit säätelevät sitä, kuka kenenkin kanssa on. Laitoksen ulkopuolella asuvan Isakssonin ja Amandan ystävyys ei mahdu normien sisälle, ja sen mukaan on elettävä.

Yön kantaja on vahva kertomus naisesta, joka ei mahtunut aikansa normeihin ja joka päätyi keskelle merta, Seiliin. Romaanin sivuilla tuoksuu meri ja hehkuu sininen taivas. Amanda on elävä ja hengittävä hahmo, jonka puolelle lukijan sympatiat vähitellen kääntyvät. Alkuun tarinaan oli vaikea päästä kiinni, enkä edelleenkään ole vakuuttunut alkuosan - noin sadan sivun - tarpeellisuudesta. Mutta sitten, kun tarina saa siivet alleen, se vetää voimalla mukaansa.

Erityisesti lukukokemuksesta mieleen jää kieli. Katja Kallio kirjoittaa niin kauniisti, että hengästyttää, ja kirjan päätyttyä tuntuu, että tarinan voisi lukea samantien uudelleen upean kielen vuoksi. Mutta myös itse tarinan, joka on mieleenpainuvan koskettava. Yön kantaja on ehdottomasti yksi tämän vuoden kirjaelämyksistä.
Öisin hän tarrasi kiinni ikiomaan silkkinauhaansa kuin kaiteeseen ja sai pysyteltyä pystyssä. Hän sai jatkettua elämää putoamatta sen pohjalle.

Naisen kirjoittama kirja, joka kertoo todellisuudessa eläneestä suomalaisesta naisihmisestä, sopii tietenkin erinomaisesti Tuijan naistenviikkohaasteeseen. Eikä Helmet 2017 -haasteestakaan tarvitse sopivaa kohtaa pitkään etsiä: 45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja.

Romaanista muualla: Kirsin kirjanurkka, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Havena, Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua sekä Kirsin Book Club.
Adlibris*

Kommentit

  1. Juuri kirjoitan blogikirjoitusta tästä romaanista. Eipä voisi juuri sopivampaa kirjaa olla naistenviikolle. Mielestäni kirja parani loppua kohti, koska Isaksonin ja Amandan suhde oli niin vahvasti kuvattu. Itkukin tuli Amandan koko elämästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Amandan tarina todella onnistui liikuttamaan. Kaunis ja vahva kerronta vei mukanaan.

      Poista
  2. Tämä kirja on kyllä helmi! Ja sopii täydellisesti tähän viikkoon. Minutkin lumosi Kallion kieli, miten omaperäisiä kielikuvia ja kerronnan herkkyyttä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naistenviikkoa juhlistamaan Yön kantaja tosiaan sopii erinomaisesti. Kallion kieli on niin kauniisti hiottua ettei voi kuin ihailla.

      Poista
  3. Yön kantaja teki minuun voimakkaan vaikutuksen. Jäin miettimään tuota, mitä sanot kirjan ensimmäisestä sadasta sivusta. Ajattelin ensin samoin. Etenkin Pariisi tuntui pitkitetyltä. Vähitellen olen kääntynyt alun tarpeellisuuden taaksi: sen välittämä epämiellyttävä kuva Amandasta on pohja, josta moniuloitteinen henkilökuva rakentuu. Niin kävi minulle. Hieno naistenviikkoaloitus, Jonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin jälkeenpäin, että olisi pitänyt lukea alku vielä uudemman kerran, ehkä se olisi sitten loksahtanut paremmin kohdalleen. Henkilökuva tosiaan on moniulotteinen.
      Kiitos, Tuija!

      Poista
  4. Minusta Yön kantaja on Katja Kallion paras kirja. Seilissä olen vieraillut ja nähnyt ne Amandan loppuelämän maisemat. Ja kesäsaarikin on siellä lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kallio tuntuu parantavan kirja kirjalta. Säkenöivät hetket oli minusta sekin upea, kuten myös tämä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok