Siirry pääsisältöön

Lars Kepler: Hypnotisoija

"Tulta, ihan kuin tulta. Ne olivat hypnotisoidun pojan ensimmäiset sanat. Hengenvaarallisista vammoista huolimatta - hänellä oli satoja veitsenviiltoja kasvoissa, jaloissa, vartalossa, selässä, jalkapohjissa, niskassa ja takaraivossa - hänet oli vaivutettu syvään hypnoosiin siinä toivossa, että hänen katseensa kautta saataisiin nähdä mitä oli tapahtunut."
Lars Kepler: Hypnotisoija
(Tammi 2010)
Alkuteos Hypnotisören 2009.
Suomentanut Saara Villa
Äänikirjan lukija Toni Kamula,
kesto 18h 44min.
Hypnotisoija avaa suomalaistaustaisesta poliisista Joona Linnasta kertovan sarjan. Joona Linna jää kuitenkin enemmän taustahahmoksi, kun valokeilaan asettuu Erik Maria Bark, hypnotisoija, jonka Linna pyytää apuun raa'an rikoksen tutkinnassa.

Heti dekkarin alussa löytyy ruumiita. Urheilukentän pukuhuoneesta löytyy surmattuna mies. Miehen perhe on myös surmattu, vieläpä hyvin raa'asti. Perheen nuorimmainen ja äiti ovat kuolleita, teini-ikäinen poika Josef on vakavasti loukkaantunut. Perheen vanhin lapsi, tytär, asuu jo muualla ja on siten selvinnyt verilöylystä. Joona Linnalla on syytä epäillä, että tytär on vaarassa, ja hän pyytää Barkin selvittämään hypnoosin avulla, mitä sairaalassa makaava Josef tietää.

Hypnotisoinnin myötä saadaan selville jotain yllättävää. Samalla liikkeelle ryöpsähtää toinen tapahtumaketju, kun joku hermostuu siitä, että Erik Maria Bark ei pidä kymmenen vuoden takaista lupaustaan vaan harjoittaa jälleen hypnoosia. Alkaa piinaava kujanjuoksu, kun toisaalta selvitetään murhatyötä ja toisaalta etsitään Erikin kadonnutta poikaa Benjaminia, joka sairastaa verenvuototautia ja tarvitsee lääkkeensä.

Eikä siinä vielä kaikki. Erik harrastaa kipulääkkeiden napsimista eikä avioliittokaan elä enää parhainta kukoistuskauttaan. Kymmenen vuoden takaiset tapahtumat hyppäävät Erikin silmille monin eri tavoin, ja vähitellen lukijallekin selviää, mitkä tapahtumat ovat johtaneet lupaukseen hypnotisoinnin lopettamisesta.

Jos kesän lämpöön kaipaa viilentävää lukemista, on Hypnotisoija varteenotettava vaihtoehto. Meno on kylmäävää, suorastaan jäätävää, eikä joulukuinen Tukholma vähennä kylmyyden vaikutelmaa. Dekkari on hyvin raaka ja väkivaltainen, minun makuuni vähempikin olisi riittänyt. Samalla juonta kuljetetaan taitavasti koukuttaen niin, että tarinaa on mahdotonta jättää kesken. Hypnotisoijassa kuvataan käsittämätöntä pahuutta sillä tavoin vakuuttavasti, että lukija huokaa helpotuksesta, kun voi sulkea kauheudet kirjan kansien sisälle.

Jos Kepler-salanimen taakse kätkeytyvän kirjailijapariskunnan Alexander Ahndorilin ja Alexandra Coelho Ahndorilin teos pitäisi kiteyttää kolmeen sanaan, käyttäisin adjektiiveja ahdistava, koukuttava ja raaka. Toki kauheuksien keskellä on myös melko tavallista arkea ihmissuhteineen, jotta lukijan ei tarvitse alusta loppuun tauotta henkeään pidätellä. Paikoitellen hieman pitkitetyltä tuntuva tarina on vakuuttava avaus Joona Linna -sarjalle, joka on uusimman Kaniininmetsästäjän myötä kasvanut kuusiosaiseksi. Sen verran etäiseksi Joona Linna vielä jää, että ehkäpä tutustun häneen paremmin sarjan muiden osien myötä.


Muualla: Kirsin kirjanurkka, LukisinkohanDekkarihylly, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Booking it some more.
Adlibris*  myy kirjaa pokkariversiona.

Kommentit

  1. Nämä Lars Keplerin kirjat ovat kyllä hyviä ja aika hyytäviä. Joona Linna on ihana, vaikka yleensä vierastan tuollaisia "osaan kaiken ja olen kaikessa hyvä" -poliiseja/etsiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joona Linnan paremmuus suhteessa muihin on tuon ekan osan perusteella osattu rakentaa niin, että se ei ärsytä. Mielelläni tutustun häneen lisään, kunhan ensin vähän hengähdän. :)

      Poista
  2. Joona Linna on hyvä päähenkilö tässä dekkarisarjassa, josta olen lukenut jo viimeisimmän suomennoksen Kaniininmetsästäjän. Hypnotisoija poikkesi sarjan muista kirjoista, mutta hyvällä tavalla. Olen katsonut myös elokuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain huomasinkin, että Joona Linna on päätynyt elokuvaankin. Toisaalta kiinnostaisi nähdä, miten tarina on visualisoitu, toisaalta vähän hirvittää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on