"Tulta, ihan kuin tulta. Ne olivat hypnotisoidun pojan ensimmäiset sanat. Hengenvaarallisista vammoista huolimatta - hänellä oli satoja veitsenviiltoja kasvoissa, jaloissa, vartalossa, selässä, jalkapohjissa, niskassa ja takaraivossa - hänet oli vaivutettu syvään hypnoosiin siinä toivossa, että hänen katseensa kautta saataisiin nähdä mitä oli tapahtunut."
Hypnotisoija avaa suomalaistaustaisesta poliisista Joona Linnasta kertovan sarjan. Joona Linna jää kuitenkin enemmän taustahahmoksi, kun valokeilaan asettuu Erik Maria Bark, hypnotisoija, jonka Linna pyytää apuun raa'an rikoksen tutkinnassa.
Heti dekkarin alussa löytyy ruumiita. Urheilukentän pukuhuoneesta löytyy surmattuna mies. Miehen perhe on myös surmattu, vieläpä hyvin raa'asti. Perheen nuorimmainen ja äiti ovat kuolleita, teini-ikäinen poika Josef on vakavasti loukkaantunut. Perheen vanhin lapsi, tytär, asuu jo muualla ja on siten selvinnyt verilöylystä. Joona Linnalla on syytä epäillä, että tytär on vaarassa, ja hän pyytää Barkin selvittämään hypnoosin avulla, mitä sairaalassa makaava Josef tietää.
Hypnotisoinnin myötä saadaan selville jotain yllättävää. Samalla liikkeelle ryöpsähtää toinen tapahtumaketju, kun joku hermostuu siitä, että Erik Maria Bark ei pidä kymmenen vuoden takaista lupaustaan vaan harjoittaa jälleen hypnoosia. Alkaa piinaava kujanjuoksu, kun toisaalta selvitetään murhatyötä ja toisaalta etsitään Erikin kadonnutta poikaa Benjaminia, joka sairastaa verenvuototautia ja tarvitsee lääkkeensä.
Eikä siinä vielä kaikki. Erik harrastaa kipulääkkeiden napsimista eikä avioliittokaan elä enää parhainta kukoistuskauttaan. Kymmenen vuoden takaiset tapahtumat hyppäävät Erikin silmille monin eri tavoin, ja vähitellen lukijallekin selviää, mitkä tapahtumat ovat johtaneet lupaukseen hypnotisoinnin lopettamisesta.
Jos kesän lämpöön kaipaa viilentävää lukemista, on Hypnotisoija varteenotettava vaihtoehto. Meno on kylmäävää, suorastaan jäätävää, eikä joulukuinen Tukholma vähennä kylmyyden vaikutelmaa. Dekkari on hyvin raaka ja väkivaltainen, minun makuuni vähempikin olisi riittänyt. Samalla juonta kuljetetaan taitavasti koukuttaen niin, että tarinaa on mahdotonta jättää kesken. Hypnotisoijassa kuvataan käsittämätöntä pahuutta sillä tavoin vakuuttavasti, että lukija huokaa helpotuksesta, kun voi sulkea kauheudet kirjan kansien sisälle.
Jos Kepler-salanimen taakse kätkeytyvän kirjailijapariskunnan Alexander Ahndorilin ja Alexandra Coelho Ahndorilin teos pitäisi kiteyttää kolmeen sanaan, käyttäisin adjektiiveja ahdistava, koukuttava ja raaka. Toki kauheuksien keskellä on myös melko tavallista arkea ihmissuhteineen, jotta lukijan ei tarvitse alusta loppuun tauotta henkeään pidätellä. Paikoitellen hieman pitkitetyltä tuntuva tarina on vakuuttava avaus Joona Linna -sarjalle, joka on uusimman Kaniininmetsästäjän myötä kasvanut kuusiosaiseksi. Sen verran etäiseksi Joona Linna vielä jää, että ehkäpä tutustun häneen paremmin sarjan muiden osien myötä.
Muualla: Kirsin kirjanurkka, Lukisinkohan, Dekkarihylly, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Booking it some more.
Adlibris* myy kirjaa pokkariversiona.
 |
| Lars Kepler: Hypnotisoija (Tammi 2010) Alkuteos Hypnotisören 2009. Suomentanut Saara Villa Äänikirjan lukija Toni Kamula, kesto 18h 44min. |
Heti dekkarin alussa löytyy ruumiita. Urheilukentän pukuhuoneesta löytyy surmattuna mies. Miehen perhe on myös surmattu, vieläpä hyvin raa'asti. Perheen nuorimmainen ja äiti ovat kuolleita, teini-ikäinen poika Josef on vakavasti loukkaantunut. Perheen vanhin lapsi, tytär, asuu jo muualla ja on siten selvinnyt verilöylystä. Joona Linnalla on syytä epäillä, että tytär on vaarassa, ja hän pyytää Barkin selvittämään hypnoosin avulla, mitä sairaalassa makaava Josef tietää.
Hypnotisoinnin myötä saadaan selville jotain yllättävää. Samalla liikkeelle ryöpsähtää toinen tapahtumaketju, kun joku hermostuu siitä, että Erik Maria Bark ei pidä kymmenen vuoden takaista lupaustaan vaan harjoittaa jälleen hypnoosia. Alkaa piinaava kujanjuoksu, kun toisaalta selvitetään murhatyötä ja toisaalta etsitään Erikin kadonnutta poikaa Benjaminia, joka sairastaa verenvuototautia ja tarvitsee lääkkeensä.
Eikä siinä vielä kaikki. Erik harrastaa kipulääkkeiden napsimista eikä avioliittokaan elä enää parhainta kukoistuskauttaan. Kymmenen vuoden takaiset tapahtumat hyppäävät Erikin silmille monin eri tavoin, ja vähitellen lukijallekin selviää, mitkä tapahtumat ovat johtaneet lupaukseen hypnotisoinnin lopettamisesta.
Jos kesän lämpöön kaipaa viilentävää lukemista, on Hypnotisoija varteenotettava vaihtoehto. Meno on kylmäävää, suorastaan jäätävää, eikä joulukuinen Tukholma vähennä kylmyyden vaikutelmaa. Dekkari on hyvin raaka ja väkivaltainen, minun makuuni vähempikin olisi riittänyt. Samalla juonta kuljetetaan taitavasti koukuttaen niin, että tarinaa on mahdotonta jättää kesken. Hypnotisoijassa kuvataan käsittämätöntä pahuutta sillä tavoin vakuuttavasti, että lukija huokaa helpotuksesta, kun voi sulkea kauheudet kirjan kansien sisälle.
Jos Kepler-salanimen taakse kätkeytyvän kirjailijapariskunnan Alexander Ahndorilin ja Alexandra Coelho Ahndorilin teos pitäisi kiteyttää kolmeen sanaan, käyttäisin adjektiiveja ahdistava, koukuttava ja raaka. Toki kauheuksien keskellä on myös melko tavallista arkea ihmissuhteineen, jotta lukijan ei tarvitse alusta loppuun tauotta henkeään pidätellä. Paikoitellen hieman pitkitetyltä tuntuva tarina on vakuuttava avaus Joona Linna -sarjalle, joka on uusimman Kaniininmetsästäjän myötä kasvanut kuusiosaiseksi. Sen verran etäiseksi Joona Linna vielä jää, että ehkäpä tutustun häneen paremmin sarjan muiden osien myötä.
Muualla: Kirsin kirjanurkka, Lukisinkohan, Dekkarihylly, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Booking it some more.
Adlibris* myy kirjaa pokkariversiona.
Nämä Lars Keplerin kirjat ovat kyllä hyviä ja aika hyytäviä. Joona Linna on ihana, vaikka yleensä vierastan tuollaisia "osaan kaiken ja olen kaikessa hyvä" -poliiseja/etsiviä.
VastaaPoistaJoona Linnan paremmuus suhteessa muihin on tuon ekan osan perusteella osattu rakentaa niin, että se ei ärsytä. Mielelläni tutustun häneen lisään, kunhan ensin vähän hengähdän. :)
PoistaJoona Linna on hyvä päähenkilö tässä dekkarisarjassa, josta olen lukenut jo viimeisimmän suomennoksen Kaniininmetsästäjän. Hypnotisoija poikkesi sarjan muista kirjoista, mutta hyvällä tavalla. Olen katsonut myös elokuvan.
VastaaPoistaJostain huomasinkin, että Joona Linna on päätynyt elokuvaankin. Toisaalta kiinnostaisi nähdä, miten tarina on visualisoitu, toisaalta vähän hirvittää.
Poista