Siirry pääsisältöön

Peter Mickwitz: Lyhytproosaa - se mikä avautuu

"Sellainen runo, sellainen teos - tai "radikaali Teko" - kasvaa siitä tiedosta, ettei mikään koskaan ole lukijalle saapuessaan sama kuin kirjailijalta lähtiessään, ettei kommunikaatio voi toimia niin että sinusta tulee minä, vaan että sinä olet aina toisenlainen ja minulle vieras, ja että kirjoittajana minun on kunnioitettava sitä. En voi vaatia sinua paitsi väkivalloin ja sellaisesta lähtökohdasta, ettet olekaan uniikki ja muuttuva, vaan tyypillinen: kokonainen, osallinen, pysyvä. Jos luulen sinun olevan sellainen (kokonainen, osallinen...), altistan sinut väkivallalle, yritykselle tehdä sinusta joku jota et ole: minä ja minun, se mikä on väitetysti meidän."
Peter Mickwitz: Lyhytproosaa - se mikä avautuu
(Teos 2016)
Valikoinut, suomentanut ja toimittanut Kristiina Lähde
223 sivua
Kun kirjan takakannessa luvataan, että edessä on pyörryttävä sukellus Peter Mickwitzin kaleidoskooppiseen sanataiteeseen ja ajatteluun, kannattaa lupaus ottaa todesta. Lyhytproosaa - se mikä avautuu on pyörremyrskymäinen, leikittelevä ja määritelmiä pakeneva teos, joka herättää ajatuksia ja ilahduttaa.

Teoksen tekstit on koottu eri lähteistä. Mukana on monenlaisia tekstilajeja esseistä runoihin, ja tekstien aiheet vaihtelevat tunteiden määrittelemisestä välimerkkien selittämiseen, yhteiskuntakritiikistä kielen pohdintaan. Onpa mukana myös kuvaus siitä, kuinka muumipeikkoa valmistetaan juhlapöytään.

Mickwitzin teosta lukiessa tuntuu siltä, että tekstien kanssa syntyy vuorovaikutusta. Juuri, kun ehdin ajatella, etten ymmärrä aivan kaikkea, minulle selitetään:
HYBRIS. Ymmärtämisen vaatimus. Sellainen ajatus että kaikki on kirjoitettu vain ymmärrettäväkseni, että vain se minkä ymmärrän saa olla olemassa. Ja jos en ymmärrä kirjoitettua, siitä seuraa että sen täytyy olla huonoa. Lukijan hybris ja itsesääli: kaiken on oltava minua varten, maailman kuuluu olla minun, muu olisi epäoikeudenmukaista ja voi minua raukkaa.
Tyydyn siis kohtalooni ja hyväksyn sen, etten ymmärrä kaikkea, mitä luen. Silti ilahdun siitä, mitä ymmärrän, intoudun olemaan samaa tai eri mieltä, kerään kirjasta ajatuksia ja nautin ajatuksesta, että kirjallisuus voi olla myös tällaista.
Jos kirjoittaminen on mahdollista vapautta, niin silloin lukeminenkin on. Tosin toisenlaista vapautta, sellaista oka voi kirjailijan kannalta olla tuhoisaa. Muun muassa sen vuoksi kirjoittaja kirjoittaa ja vain kirjoittaa. Ehkei runo siis olekaan kirje, vaan vain runo - jolla on aivan omat oudot monin tavoin käsittämättömät tiensä ja lakinsa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat