"Hän makasi valveilla tuskin silmiään räpyttäen ja yritti löytää tien sinne minne ei enää ollut pääsyä. Lumimyrskyn hyisen muiston takaa hän ei löytänyt mitään, vaikka kuinka pinnisteli. Se tuskastutti.
Minun. Nimeni. On. Aleia.
Niin ajatteli tuo tummahiuksinen tyttö, joka samalla oli ja ei ollut Aleia."
Aleia on nuori nainen, joka päätyy kaukana tulevaisuudessa lumimyrskyn keskellä eräälle portille. Pihamaalta hänet löytää seleesi Corildon, jolla on mietittävää: ilman elementti on käyttäytynyt epävakaisesti, jotain outoa on meneillään. Mietittävää Corildonilla on pian lisää, kun kutsumaton vieras ei osaa sanoa menneisyydestään mitään. Selvää kuitenkin on, että tytössä on jotain erikoista.
Erika Vikin luoma maailma on kiehtova. Kuten takakansi lupaa, maailma on yhdistelmä villiä länttä, steampunkia ja luonnonläheistä magiaa. Lisäksi voisi todeta, että romaanin maailma on rakennettu niin taitavasti, että siihen on lukijan helppo asettua nautiskelemaan yhdistelmästä tulevaisuuden arvoituksia ja menneisyyden nostalgiaa.
En kuitenkaan onnistunut tarinan tenhoa täysin tavoittamaan, vaikka sen maailma on taidokkaasti luotu ja elementit sellaisia, että olisin voinut lumoutua. Olen siis samoilla linjoilla kirjojen ystävän Kristan (<3) kanssa. Henkilöt jäivät melko etäisiksi enkä saanut kiinni romaanin imusta - ehkä tiiviimpi lukeminen olisi voinut auttaa ainakin hieman. Lisäksi ilmaan jäi turhan paljon kysymyksiä, mutta ehkäpä vastauksia kysymyksiin saadaan myöhemmin.
Joka tapauksessa Hän sanoi nimekseen Aleia on huolella ja taitavasti rakennettu esikoisromaani, jonka uskon saavan vankan kannattajakunnan. Romaani aloittaa Kaksosauringot-trilogian, joten kannattajakunnalle on jatkossakin luvassa hienoja lukuhetkiä.
Hän sanoi nimekseen Aleia on saanut blogeissa suitsutusta osakseen. Vilkaisepa vaikka blogeja Oksan hyllyltä, Kirjaluotsi ja Pauline von Dahl. Kannattaa muuten käydä tutustumassa osoitteeseen seleesia.com, jos haluaa tutustua romaanin maailmaan.
Helmet 2017: 31. Fantasiakirja.
Minun. Nimeni. On. Aleia.
Niin ajatteli tuo tummahiuksinen tyttö, joka samalla oli ja ei ollut Aleia."
 |
| Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia Kaksosauringot I (Gummerus 2017) 532 sivua |
Se ei ole magiaa, ihmisaistein havaittavissa. Se ei ole mahdin aikaansaama muutos.Se on itse mahtia.Pian Coreildon ja tyttö, joka sanoo nimekseen Aleia, lähtevät pitkälle matkalle kohti Seleesiaa. He kohtaavat hyvyyttä ja pahuutta, itsensä kaltaisia ja erilaisia maassa, jossa on kaksi aurinkoa. He matkaavat Pohjoislinjan pikajunalla ja laivalla, taivaltavat ja taistelevat, kohtaavat matkallaan monenlaisia asioita.
Erika Vikin luoma maailma on kiehtova. Kuten takakansi lupaa, maailma on yhdistelmä villiä länttä, steampunkia ja luonnonläheistä magiaa. Lisäksi voisi todeta, että romaanin maailma on rakennettu niin taitavasti, että siihen on lukijan helppo asettua nautiskelemaan yhdistelmästä tulevaisuuden arvoituksia ja menneisyyden nostalgiaa.
En kuitenkaan onnistunut tarinan tenhoa täysin tavoittamaan, vaikka sen maailma on taidokkaasti luotu ja elementit sellaisia, että olisin voinut lumoutua. Olen siis samoilla linjoilla kirjojen ystävän Kristan (<3) kanssa. Henkilöt jäivät melko etäisiksi enkä saanut kiinni romaanin imusta - ehkä tiiviimpi lukeminen olisi voinut auttaa ainakin hieman. Lisäksi ilmaan jäi turhan paljon kysymyksiä, mutta ehkäpä vastauksia kysymyksiin saadaan myöhemmin.
Joka tapauksessa Hän sanoi nimekseen Aleia on huolella ja taitavasti rakennettu esikoisromaani, jonka uskon saavan vankan kannattajakunnan. Romaani aloittaa Kaksosauringot-trilogian, joten kannattajakunnalle on jatkossakin luvassa hienoja lukuhetkiä.
Hän sanoi nimekseen Aleia on saanut blogeissa suitsutusta osakseen. Vilkaisepa vaikka blogeja Oksan hyllyltä, Kirjaluotsi ja Pauline von Dahl. Kannattaa muuten käydä tutustumassa osoitteeseen seleesia.com, jos haluaa tutustua romaanin maailmaan.
Helmet 2017: 31. Fantasiakirja.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.