"Yhden asian olin tehnyt itselleni selväksi jo ennen kuin saavuin tuona maanantaina toimistolle. Olin päättänyt ottaa Saran tapauksen hoidettavakseni, joten minun oli syytä lopettaa puolivillaiset etsiväleikit ja suhtautua asiaan kylmäm ammattimaisesti."
Kristina Ohlssonin dekkari Lotus blues avaa asianajaja Martin Benneristä kertovan sarjan. Benner on tarinan päähenkilö, joka kertaa kokemuksiaan hotelli Grandissa freelance-toimittajalle. Kun kronologisesti etenevä kerronta muodostuu pääosin menneisyyteen sijoittuvista tapahtumista, joita Benner muistelee, on luontevaa, että tarinassa vihjaillaan ajoittain siitä, mitä tuleman pitää:
Viimeksi mainittu tunnetaan nimellä Teksasin Sara. Ruotsalaissyntyinen nuori nainen päätyi aikanaan Yhdysvaltoihin au pairiksi. Pinnan alla kuitenkin kyti paljon enemmän, ja jostain syystä Sara päätyi Ruotsiin palattuaan tunnustamaan viisi surmatyötä. Saran veli Bobby kuitenkin on varma sisarensa syyttömyydestä ja pyytää Martin Benneriä selvittämään, mitä Saralle oikein tapahtui ja mihin Saran poika Mio katosi vain vähän aikaa ennen äitinsä kuolemaa.
Vastentahtoisesti lakimies Benner päätyy tutkimaan vuosien takaisia tapahtumia, ja seuraukset ovat arvaamattomat. Edes suurin asia ei ole se, että asianajaja lavastetaan syylliseksi kahteen surmaan, vaan mies kohtaa vastoinkäymisiä, joita ei osannut etukäteen lainkaan aavistaa. Juuri, kun mies luulee, ettei mikään voisi enää olla huonommin, saa hän uutisia, jotka suistavat hänen elämänsä raiteiltaan.
Monen muun tavoin en malta olla kommentoimatta Martin Benneriä, joka on sanalla sanottuna ärsyttävä. Mies rakastaa itseään (ja irtoseksiä) ja elää työtoverinsa Lucyn kanssa varsin avoimessa suhteessa - Benner itse tulkitsee suhteen niin avoimeksi, että mikään ei estä häntä vilkuilemasta muita naisia silloinkaan, kun Lucy on paikalla. Toisaalta matkan varrella mies pehmenee ja kyseenalaistaa itsekin omaa elämäntapaansa, mikä tekee hänet hieman siedettävämmäksi.
Dekkari itsessään toimii hyvin, juoni on vetävä ja tunnelma tiivistyy trillerimäiseksi, kun verkko asianajajan ympärillä kiristyy. Varsinaista vapautusta ei lukijalle tarjota lopussakaan, sillä tarina loppuu cliffhangeriin, joka lupaa, että jatkoa seuraa. Sitä onkin tarjolla sarjan kakkososassa, joka on nimeltään Mion blues. Luulenpa, että se on lähestulkoon pakko ottaa luettavaksi tai kuunneltavaksi ennemmin tai myöhemmin, siinä määrin paljon Martin Bennerin kohtalo salaperäisten vihollisvoimien puristuksessa jäi kiinnostamaan.
Ohlssonin dekkarista muualla: Kirjavinkit, Kirjasähkökäyrä, Nannan kirjakimara ja Tässä kaupungissa tuulee aina.
 |
| Kristina Ohlsson: Lotus blues (WSOY 2016) Alkuteos Lotus blues 2014 Suomentajat Antti Autio ja Pekka Marjamäki Äänikirjan lukija Aku Laitinen Kesto 14h 33min. |
Mahdoinko jo Saran valokuvaa katsellessani aavistaa, minne tieni lopulta veisi? Vastaus on tietenkin kielteinen. Jos minulla olisi ollut pienikin aavistus tapahtumien myöhemmästä kulusta, olisin luonnollisesti vetäytynyt pois koko jutusta, kun se oli vielä mahdollista. Siinä vaiheessa olin kuitenkin autuaan tietämätön tulevista koettelemuksista ja jatkoin siksi oman hautani kaivamista.Bennerin kertomuksista koostuu monimutkainen vyyhti, johon liittyy useita ruumiita, tuhopoltto, korruptoituneita poliisivoimia, kadonneita lapsia ja sarhamurhaepäilty, joka ehti tehdä ennen oikeudenkäyntiä itsemurhan.
Viimeksi mainittu tunnetaan nimellä Teksasin Sara. Ruotsalaissyntyinen nuori nainen päätyi aikanaan Yhdysvaltoihin au pairiksi. Pinnan alla kuitenkin kyti paljon enemmän, ja jostain syystä Sara päätyi Ruotsiin palattuaan tunnustamaan viisi surmatyötä. Saran veli Bobby kuitenkin on varma sisarensa syyttömyydestä ja pyytää Martin Benneriä selvittämään, mitä Saralle oikein tapahtui ja mihin Saran poika Mio katosi vain vähän aikaa ennen äitinsä kuolemaa.
Vastentahtoisesti lakimies Benner päätyy tutkimaan vuosien takaisia tapahtumia, ja seuraukset ovat arvaamattomat. Edes suurin asia ei ole se, että asianajaja lavastetaan syylliseksi kahteen surmaan, vaan mies kohtaa vastoinkäymisiä, joita ei osannut etukäteen lainkaan aavistaa. Juuri, kun mies luulee, ettei mikään voisi enää olla huonommin, saa hän uutisia, jotka suistavat hänen elämänsä raiteiltaan.
Monen muun tavoin en malta olla kommentoimatta Martin Benneriä, joka on sanalla sanottuna ärsyttävä. Mies rakastaa itseään (ja irtoseksiä) ja elää työtoverinsa Lucyn kanssa varsin avoimessa suhteessa - Benner itse tulkitsee suhteen niin avoimeksi, että mikään ei estä häntä vilkuilemasta muita naisia silloinkaan, kun Lucy on paikalla. Toisaalta matkan varrella mies pehmenee ja kyseenalaistaa itsekin omaa elämäntapaansa, mikä tekee hänet hieman siedettävämmäksi.
Dekkari itsessään toimii hyvin, juoni on vetävä ja tunnelma tiivistyy trillerimäiseksi, kun verkko asianajajan ympärillä kiristyy. Varsinaista vapautusta ei lukijalle tarjota lopussakaan, sillä tarina loppuu cliffhangeriin, joka lupaa, että jatkoa seuraa. Sitä onkin tarjolla sarjan kakkososassa, joka on nimeltään Mion blues. Luulenpa, että se on lähestulkoon pakko ottaa luettavaksi tai kuunneltavaksi ennemmin tai myöhemmin, siinä määrin paljon Martin Bennerin kohtalo salaperäisten vihollisvoimien puristuksessa jäi kiinnostamaan.
Ohlssonin dekkarista muualla: Kirjavinkit, Kirjasähkökäyrä, Nannan kirjakimara ja Tässä kaupungissa tuulee aina.
Luin nämä molemmat Lotuksen ja Mion, mutta enemmän tykkään Fredrika-sarjasta ja siihen on tulossa tänä vuonna uusi kirja.
VastaaPoistaMukavaa vappua :)
Tuo Fredrika-sarja on minulle täysin vieras - pitänee tutustua!
PoistaKiitos samoin! :)