"Viesti oli lyhyt ja lakoninen.
'Ikävä Väinöä. Voisitko hakea sen takaisin?'
Istahdin pöydän ääreen. Hakea Väinön takaisin? Minä? Miten? Olinhan toki edellissyksynä matkannut transsissa Tuonelle hakemaan Tietäjää taltuttamaan Kullervon henkeä, mutta sen koomin en ollut kokeillut shamaanintaitojani. Eihän minulla ollut edes omaa rumpua!"
 |
| Mervi Heikkilä: Pohjolan porteilla (Haamu 2017) 165 sivua |
Mervi Heikkilän nuortenkirja Pohjolan porteilla jatkaa Louhen liitosta ja Tuonella kulkijoista tutun Roonan tarinaa. Liikkeelle lähdetään varsin arkisista mutta tietyllä tapaa suurista teini-ikäisen elämään kuuluvista asioista, kun Roona miettii suhdettaan Aleksiin, mutta pian liikahdetaan selvästi kauemmas tavallisen teinin kuvioista, kun Roona saa yllättäviä vieraita. Tytön isä on saanut huolestuttavan näyn, joka enteilee pahaa. Hyvää ei lupaile myöskään Roonan lähellä viipyvä tumma varjo.
Roona saa apua Sampsalta, joka tutustaa tytön Iraidaan, shamaaniin, jonka avulla Roona voi valmistaa oman rummun. Rumpu on tarpeen, jotta sankaritar voi saada yhteyden tuonpuoleisiin voimiin. Kaikki ei kuitenkaan suju helposti vaan Roona saa huomata, että jokaiseen ei voi luottaa ja että salaisuuksia löytyy vähän sieltä ja täältä.
Edellisten osien tapaan myös tässä on vauhtia, mystiikkaa, kansanperinnettä ja nykyaikaa hyvässä suhteessa. Tarina pitää hyvin otteessaan, ja vaikka dialogi on ainakin alkupuolella hieman kankeaa, on kokonaisuus hyvinkin vetävä. Edellisetkin osat olivat onnistuneita, mutta minusta tämä kolmonen on vielä aiempia parempi!
Roona saa apua Sampsalta, joka tutustaa tytön Iraidaan, shamaaniin, jonka avulla Roona voi valmistaa oman rummun. Rumpu on tarpeen, jotta sankaritar voi saada yhteyden tuonpuoleisiin voimiin. Kaikki ei kuitenkaan suju helposti vaan Roona saa huomata, että jokaiseen ei voi luottaa ja että salaisuuksia löytyy vähän sieltä ja täältä.
Edellisten osien tapaan myös tässä on vauhtia, mystiikkaa, kansanperinnettä ja nykyaikaa hyvässä suhteessa. Tarina pitää hyvin otteessaan, ja vaikka dialogi on ainakin alkupuolella hieman kankeaa, on kokonaisuus hyvinkin vetävä. Edellisetkin osat olivat onnistuneita, mutta minusta tämä kolmonen on vielä aiempia parempi!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.