Siirry pääsisältöön

Anne Leinonen: Metsän äiti

"Taika raukesi ja maailma muuttui taas tavalliseksi. Tuulen ääni palasi ja siitä puuttui toiseuden tuntu. Maailma vaaleni asteittain. Löysin takaisin tielle, nostin Helkaman pystyyn ja seurasin kissaa. Se vei minut kotipihalle ja istuutui rappusien viereen."
Anne Leinonen: Metsän äiti
(Atena 2017)
211 sivua
Anne Leinosen Metsän äiti -romaanin päähenkilö on Riina, joka palaa kotiseudulleen Vihainperälle tekemään rakennusinventointia. Samalla nainen palaa menneisyyteensä, jossa on jotain hämärää. Kotikylällä on tapahtunut vuosia sitten outoja, selvittämättömiä asioita: nuori Liisa on kuollut; mökkiinsä paloi mies, jota epäiltiin Liisan surmaajaksi. Kun Riina vielä törmää erästä kellaria tutkiessaan yllättävään löytöön ja saa näkyjä, on hänen pakko ryhtyä selvittämään, mistä oikein on kysymys.

Jotain uhkaavaa on ilmassa, kun kylällä selvästi salataan menneisyydessä tapahtunutta. Menneisyys ei kuitenkaan jätä rauhaan vaan vaatii sovitusta vääryyksistä. Uhan ja pinnan alla kytevän kauhun tunnun Leinonen luo romaaniinsa hienosti, sortumatta turhaan osoittelemiseen. Kiinnostavaa on sekin, miten asiat ja ihmiset eivät lopulta ole lainkaan yksiselitteisiä vaan moninaisia.
Mitä enemmän ihmisten asioita kaiveli, sitä kamalampia asioita paljastui. Jokaisen julkisivun takana oli mätäpaise. Ja mitä sitä sanottiinkaan: mitä hiljaisempi mies, sen synkemmät salaisuudet.
Metsä on merkittävä osa romaanin maailmaa. Se kuiskii, huokaa, elää. Se piilottaa pelottavia salaisuuksia ja toisaalta tuo turvaa silloin, kun sitä kipeästi tarvitsee.
Metsä ympärilläni kohisi. Se ei ollut uhkaava vaan lohduttava. Se halusi löytää minulle tien takaisin. Kaksi oikein, kaksi nurin, hyppy. Vatsassa pyörähti, hetken maailma huojui ja aaltoili. Tien päässä näin aavistuksen hahmosta, joka heilautti minulle kättään ja näytti tietä eteenpäin. Äiti.
Romaanissa sekoittuvat onnistuneesti arkisuus, mystiikka, tavallisuus ja outous. Riina saa lopulta selityksen sille, mitä menneisyydessä on tapahtunut ja miksi. Romaanin maailma on tutun oloinen mutta sopivasti nyrjähtänyt: ei liikaa mitään vaan sopivasti tarttumapintaa ja hyvänä mausteena maagisuutta.

Metsän äidistä muualla: Rakkaudesta kirjoihin, UsvaOksan hyllyltä, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Taikakirjaimet.

Helmet 2017: 26. Sukutarina.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat