Siirry pääsisältöön

John Gillard: Luovan kirjoittajan työkirja

"Vuoropuhelua kirjoittaessa on tärkeää välttää turhaa täytettä. Yhtä tärkeää on, että jokainen repliikki vie toimintaa eteenpäin tai syventää henkilöhahmoa. --
Harjoitus. Kuvittele kaksi tuttavaa, jotka kohtaavat kadulla, häissä, hautajaisissa tai jossain muualla ja aloittavat keskustelun. Kirjoita vuoropuhelu pyrkien välttämään tyhjänpäiväistä höpinää."
John Gillard: Luovan kirjoittajan työkirja -
20 kirjailijaa, 70 sormiharjoitusta
(Art House 2017)
Alkuteos Creative Writer's Notebook:
20 Great Authors & 70 Writing Exercises
Suomentanut Urpu Strellman
192 sivua
John Gillardin Luovan kirjoittajan työkirja - 20 kirjailijaa, 70 sormiharjoitusta on kirjoittamisen opas, joka yhdistää kirjoittamisharjoituksia ja kirjailijaesittelyjä kiinnostavasti ja innostavasti. Kirjailijaesittelyistä kumpuaa harjoituksia, kuten Omaperäinen ääni, jossa astutaan William Faulknerin tapaan henkilöhahmon sisälle, tai Tuoksu, joka ohjaa kuvaamaan esinettä tai paikkaa ensisijaisesti hajuaistin avulla, Patrick Süskindin tavoin.

Mukana teoksessa on useita laajalti tunnettuja kirjailijoita, kuten Virginia Woolf, Ernest Hemingway ja Haruki Murakami. Jani Saxell on laatinut suomenkieliseen teokseen Anja Snellmanin ja Katja Ketun osuudet, jotka asettuvat mukavasti ulkomaisten kollegoiden keskuuteen. Kirjailijaesittelyissä on napakan perustiedon lisäksi kuvauksia kirjailijoiden tuotannosta ja asemasta kirjallisuuden kontekstissa.
Stephen King on yksi sukupolvensa luetuimmista ja tuotteliammista kirjailjoista. Hänen kirjansa, jotka kriitikot usein sivuuttavat bulkkiromaaneina, osoittavat aliarvostettua taituruutta.
"Sormiharjoituksia" kirjassa on kymmeniä, ja ne ohjaavat erilaisiin lähestymistapoihin häntä, joka haluaa kynäänsä vetristää. Osa harjoituksista on melko vaativia, mutta joukosta löytyy myös helpommin lähestyttäviä. Selkeästi taitetussa teoksessa on tilaa kirjoitusharjoittelijan omille merkinnöille, joskin viivojen välit ovat melko pieniä.

Mistään kertakäyttökirjasta ei tässä ole kysymys, vaikka kirjaan voikin omia merkintöjä tehdä. Harjoitukset ovat vaihtelevia ja usein sellaisia, että niitä voi tehdä yhä uudelleen. Kirjailijaosuudet ovat kiinnostavia, joskaan eivät kovin laajoja, mutta niiden parista on helppoa hakea innostusta, jos oma kynä uhkaa kangistua. Kuvittelisin, että Luovan kirjoittajan työkirjasta on erityisesti iloa, jos harjoituksia tehdään ryhmissä, mutta kyllä teosta voi itsenäiseen tekemiseenkin suositella.

Kirjasta muualla: TuijataSinisen linnan kirjasto, Ullan Luetut kirjat, Kirja vieköön! ja Kirjavinkit.

Helmet 2017: 15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen.

Kommentit

  1. Oi, blogissasi on uusi ulkoasu. Hieno! Olen sen lumoissa, joten kirjasta sanon, että olen samaa mieltä!

    VastaaPoista
  2. Jospa kesän sadepäivinä ehtisi tehdä mielikuvitus- ja sormiharjoituksia... Blogisi näyttää tosi tyylikkäältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota ajanvietettä sadepäivään, uskon! Kiitos, Riitta!

      Poista
  3. Tunnustan, etten ole lukenut muistaakseni kuin yhden kirjoitusoppaan - tämä tuntuu kuitenkin niin mielenkiintoiselta, että voisinpa vaikka tutustua. Kiitos mukavasta esittelystä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on niin mukavalla tavalla käytännönläheinen, että uskon kirjalla olevan monelle annettavaa. Kiitos, Kaisa Reetta! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?