"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju)
Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa.
Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti:
Kiehtovan absurdi ja hyytäväkin on Heräämö, joka sijoittuu sairaalaan. Rutiinitoimenpiteistä seuraa jotain outoa, ja se, miten outouksiin suhtaudutaan, vasta erikoista onkin. Samankaltaisella linjalla kulkee niminovelli Lihanleikkaaja, jossa tunnelmaa luodaan erittäin vaikuttavasti. Lopetus tosin on tässäkin tarinassa tarpeettoman ennalta arvattava.
Selja Ahavan hieno Taivaalta tippuvat asiat kaikuu novellissa Loppu, enkä oikein ole varma siitä, onko alluusio tässä tapauksessa kovin toimiva. Henkilöhahmot sen sijaan ovat ajatuksia herättäviä ja kiinnostavia.
Novellit Haju ja Vieras eivät oikein avaudu, mutta Peilit-novellissa mystisyyttä on sopivasti. Elsa taas on riemastuttava kuvaus naisesta, jolla on erikoinen harrastus. Harrastuksen seurauksena "hänen laukkunsa ja sydämensä oli täysi".
Lihanleikkaaja on novellikokoelma, jossa tunnelmaa luodaan useimmiten oikein onnistuneesti. Kerronta on sujuvaa ja henkilökuvaukset vakuuttavia. Kokoelmassa on kuitenkin notkahduksia, kun jotkut novellit etenevät liian odotustenmukaisesti ja jotkut eivät juuri jätä muistijälkeä. Jos realistista arkikuvausta sekoittavat vinoumat kiinnostavat, kannattaa kokoelma luettavaksi hankkia.
Muualla: Kirjavinkit, Eniten minua kiinnostaa tie ja Tekstiluola.
Helmet 2017: 41. Kirjan kannessa on eläin.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
 |
| Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua |
Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti:
Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa.Kokoelman päättävä Kahdet kasvot puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisiin melkoinen meteli. Ilahduttavan novellista tekee se, miten pojasta kasvaa toimija, joka tarttuu tilanteisiin ja näkee itsensä kykenevänä tekemään sen, mitä tarvitsee. Hieman samaan tapaan omia valintojaan päätyy tekemään Ihmeolon Silja.
Kiehtovan absurdi ja hyytäväkin on Heräämö, joka sijoittuu sairaalaan. Rutiinitoimenpiteistä seuraa jotain outoa, ja se, miten outouksiin suhtaudutaan, vasta erikoista onkin. Samankaltaisella linjalla kulkee niminovelli Lihanleikkaaja, jossa tunnelmaa luodaan erittäin vaikuttavasti. Lopetus tosin on tässäkin tarinassa tarpeettoman ennalta arvattava.
Selja Ahavan hieno Taivaalta tippuvat asiat kaikuu novellissa Loppu, enkä oikein ole varma siitä, onko alluusio tässä tapauksessa kovin toimiva. Henkilöhahmot sen sijaan ovat ajatuksia herättäviä ja kiinnostavia.
Novellit Haju ja Vieras eivät oikein avaudu, mutta Peilit-novellissa mystisyyttä on sopivasti. Elsa taas on riemastuttava kuvaus naisesta, jolla on erikoinen harrastus. Harrastuksen seurauksena "hänen laukkunsa ja sydämensä oli täysi".
Lihanleikkaaja on novellikokoelma, jossa tunnelmaa luodaan useimmiten oikein onnistuneesti. Kerronta on sujuvaa ja henkilökuvaukset vakuuttavia. Kokoelmassa on kuitenkin notkahduksia, kun jotkut novellit etenevät liian odotustenmukaisesti ja jotkut eivät juuri jätä muistijälkeä. Jos realistista arkikuvausta sekoittavat vinoumat kiinnostavat, kannattaa kokoelma luettavaksi hankkia.
Muualla: Kirjavinkit, Eniten minua kiinnostaa tie ja Tekstiluola.
Helmet 2017: 41. Kirjan kannessa on eläin.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Melkoinen lainaus tuossa alussa novellista Haju. :D
VastaaPoistaHeräsi kiinnostus tätä kokoelmaa kohtaan: siis nimenomaan tuo mainintasi "realistista arkikuvausta sekoittavat vinoumat" - kiinnostaa kiinnostaa!
Eikös! :)
PoistaKokoelmassa on monta kiintoisaa novellia, kannattaa tutustua.
Pitääpä katsastaa tämä. Kaikki vinksahtanut kiinnostaa ja novelleja on kiva lukea. /Tiia
VastaaPoistaKannattaa kyllä katsastaa. Novelleja olisi kiva lukea enemmänkin mutta pitäisi kerätä talteen vinkkejä hyvistä kokoelmista.
PoistaNovelleihin pitäisi taas palata... Hyllyssä odottelisi jo muutama kokoelma lukjaansa. Tykkään novellimuotoisesta tekstistä, varsinkin jos kirjoittaja taitaa tyylin.
VastaaPoistaEnsimmäinen tekstilainaus on hyytävä! :)
Novelleista saattaa löytyä todellisia elämyksiä, pitäisi vain enemmän niitä lukemistoon hankkia.
PoistaHyvin samanlaisin ajatuksin luin tätä kokoelmaa. Toisaalta jos kahdentoista lyhyen tekstin joukossa on parikin lukuhelmeä, on kokoelma mielestäni lukemisen arvoinen :)
VastaaPoistaKyllä tosiaan on! Novelli ei ole mikään helppo laji, joten ilahduttavaa on, jos joku helmi joukosta löytyy.
PoistaMinä kiinnostuin novellikokoelmasta juuri vinksahtaneisuuden takia. Osa novelleista oli tosiaan hieman ennalta arvattavia, mutta toisaalta niissäkin oli omat yllätyksensä. Pidin lopulta eniten Heräämöstä ja Elsasta.
VastaaPoistaNyt, kun lukemisesta on jo aikaa, on Heräämö edelleen helppo palauttaa mieleen. Eli on kokoelmassa mieleenpainuviakin novelleja, vaikka moitinkin, että kaikki eivät muistijälkeä jätä.
Poista