Siirry pääsisältöön

Robert Galbraith: Käen kutsu

"Somé heitti jalkansa toisen päälle liian näyttävästi ja sanoi hämmästyttävän rempseästi:
- Eli tilintarkastajan mielestä Käki ehkä murhattiin?
- Olen aina kutsunut Lulaa Käeksi, hän lisäsi tarpeettomasti."
Robert Galbraith: Käen kutsu
(Otava 2013)
Alkuteos The cuckoo's calling 2013
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Äänikirjan kesto 16h 40min.
Lukija Eero Saarinen.
Hassusti päädyin kuuntelemaan J. K. Rowlingin salanimellä Robert Galbraith kirjoittaman dekkarisarjan ensimmäisen osan vasta, kun olin jo kuunnellut muut osat. Cormoran Strike -sarjan viimeisin osa, Pahan polku, julkaistiin 2015 ja Silkkiäistoukka vuonna 2014. Hyvin nuo jälkimmäiset toimivat ilman ensimmäisen osan tuntemustakin, mutta silti päätin ostaa Elisa Kirjan äänikirjatarjouksista Käen kutsun lenkkiseurakseni.

Tarina marssittaa siis näyttämölle Afganistanin sodan veteraanin, isokokoisen, ei järin komean Cormoran Striken. Mies on juuri päätynyt eroon pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa, mutta myrskyisä suhde ei ole painunut kokonaan mielen perukoille. Väliaikaisena majapaikkana toimii yksityisetsivätoimiston nurkka, ja väliaikaisesti toimistoon asettuu myös Robin, jonka on määrä suunnata piakkoin toisiin työtehtäviin vuokratyöfirman kautta. Robin tosin ei ole työkomennuksesta lainkaan pahoillaan, sillä hänen salaisiin haaveisiinsa lukeutuu etsivätyö.

Striken palkkaa etsivätyöhön mies, jonka sisar, huippumalli Lula Landry, on kuollut pari kuukautta aiemmin. Itsemurha, väittää poliisi, mutta veli on toista mieltä ja haluaa tapausta selvittämään miehen, johon hänellä on etäinen yhteys jo vuosien takaa. Kun samaan yhteyteen liittyy pian toinenkin kuolemantapaus, on selvää, että liikkeellä on murhaaja.

Robert Galbraith - eli J. K. Rowling - kirjoittaa kyllä sujuvasti ja Eero Saarisen luentaa on ilo kuunnella. Kovin vakuuttava aloitus Strike-sarjalle Käen kutsu ei mielestäni kuitenkaan ole. Murhaajan arvasin varsin pian, ja tarinassa on mielestäni turhan paljon tyhjäkäyntiä (vaikkei se haitannut lopulta kovinkaan paljon, kiitos Eero Saarisen). Se, että Strike kiertää siellä täällä haastattelemassa ihmisiä ja harmittelee, kun proteesi hiertää, voisi olla hieman vähäisemmässä osassa.

Toki dekkarissa on myös paljon hyvää. Striken ja hänen uuden assistenttinsa välinen jännite on käsinkosketeltavaa, ja kirpeästi tarinassa tuodaan esille julkisuuden kiroja ja sitä, miten raadollisia ihmiset toisilleen ovat.
Onneton on se, jonka kuuluisuus tekee kuuluisaksi hänen epäonnensa. (Lucius Accius)
Mielestäni sarjan muut osat ovat onnistuneempia, ja edelleen odottelen innolla, josko Striken tutkimuksia pääsisi taas seuraamaan. Ainakaan vielä en ole saanut itseäni ilahduttaa tiedolla sarjan uusista osista.

Cormoran Strike -sarjan avausosasta muualla: Kirsin kirjanurkka, Kirjavinkit, Kirjaneidon tornihuone, Kujerruksia, Kirjojen keskellä ja Oksan hyllyltä, Hurja Hassu lukijaAmman lukuhetki ja Kirjoihin kadonnut.

Tällä dekkarilla pääsenkin heti korkkaamaan uuden Helmet 2017 -haasteen. Kuittaan Käen kutsulla kohdan 7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja.

Kommentit

  1. Ei saanut tämä minua innostumaan, joten pysyttelen suosiolla Rowlingin muissa kirjoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä aloitus minuakaan täysin vakuuttanut, mutta jatko-osista olen pitänyt enemmän.

      Poista
  2. Minulle tämä oli iloinen yllätys. En ole lukenut harripettereitä, mutta dekkarina Galbraith muutamaa säröä lukuunottamatta napsui sujuvasti kohdalleen. Pitäisi varmaan tutustua jatko-osiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä jatko-osia, minusta ne ovat tätä aloitusta parempia.

      Poista
  3. Minustakin tämä on Strike-sarjan heikoin, mutta silti ihan kelvollinen. Mutta juoni on todellakin väliin vähän hitaasti kehkeytyvä. :) Luin sarjan ensin kirjoina ja syksyllä innostuin kokeilemaan ääniversioita. Saarinen lukee upeasti tätä sarjaa, jäin aivan koukkuun hänen luentaansa. Et ole ainut, joka odottelee seuraavaa osaa tähän sarjaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saarisen lukeminen on tosiaan hienoa! Luulen, että huonompaakin kirjaa kuuntelisi Saarisen ansiosta aika pitkään. :)

      Poista
  4. Lainasin tämän juuri Helmet-haastetta varten (nimimerkillä kirjoittava). Saapa nähdä, miten uppoaa minuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin seurailla blogiasi, mielelläni lukisin ajatuksiasi tästä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on