Siirry pääsisältöön

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa

"Yhden lapsen politiikka oli nykivää, ja sen vaikutukset yllättivät päättäjät kerta toisensa jälkeen. Sen nimissä sanottiin yhtä ja tehtiin toista. Periaatteessa yhden lapsen politiikka piti toteuttaa valistuksen keinoin, mutta keskusvalta jakoi maakuntiin niin tiukat tavoitteet, että pakkoabortit ja joukkosterilaatiot olivat hyvin yleisiä."
Mari Manninen: Yhden lapsen kansa
- Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret
(Atena 2016)
205 sivua
Mari Mannisen tietokirja Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret voitti Tietokirjallisuuden Finlandian. Palkinnosta päätti Jörn Donner, joka piti Helsingin Sanomien mukaan voittajateosta koskettavana ja riipaisevana. Toimittajana työskentelevä Manninen asuu Pekingissä ja on kirjoittanut Kiinasta suomalaisiin lehtiin.

Kirjassaan Mari Manninen avaa kiinalaista yhden lapsen politiikkaa monipuolisesti eri näkökulmista. Näkökulmia teokseen tuovat haastateltavat, joita toimittaja-kirjailija on kiertänyt ympäri Kiinaa tapaamassa. Urakalle täytyy nostaa hattua, sillä Manninen on tavoittanut ilmeisempien äänten lisäksi myös sellaisia henkilöitä, joiden osa ei ole ollut mitenkään myönteinen. Haastatteluun on suostunut esimerkiksi rouva Dong, jonka työnä oli valvoa, ettei perheisiin syntynyt sallittua enempää lapsia.

Manninen mainitsee useaan otteeseen, että poliittisen päätöksen tarkoitusperät olivat hyvät. Kiinalaispäättäjät huolestuivat väestönkasvusta ja halusivat hillitä sitä säännöksin. Kuitenkaan, kuten usein käy, päättäjät eivät voineet aavistaa, mitä kaikkea ratkaisusta seurasi. Ihmisten yksityisyyden loukkaamista, perheiden sisäisiin asioihin puuttumista hyvin raskailla tavoilla, poikalasten suosimista ja sitä seurannutta sukupuolijakauman vinoumaa. Ja niin edelleen. Lista on loputon, ja sitä listaa Mari Manninen avaa monin tavoin.
Näin kiinalaiset orpokodit siis täyttyivät tytöistä. Yhden lapsen politiikka synnytti tyttöjen ylijäämän, ja politiikan vuoksi kiristetty adoptio työnsi tytöt orpokoteihin yhä vauhdikkaammin.
Toki on niin, että kaikkia kiinalaisia yhden lapsen politiikka ei ole satuttanut - sellaisiakin kommentteja kirjasta löytyy. Pääsääntöisesti mieleen kuitenkin jää murheellisia kohtaloita ja elämäntarinoita, joita tiukka valvonta on varjostanut. Selvää on, että lähes neljäkymmentä vuotta sitten tehty päätös on vaikuttanut laajalti koko kiinalaiseen yhteiskuntaan.

Yhden lapsen kansa on kattava tietopaketti siitä, miten yhden lapsen politiikka on jättivaltiossa vaikuttanut kansalaisiin ja yhteiskuntaan. Teos antaa puheenvuoron tavallisille kansalaisille, mikä ei varmastikaan ole pieni juttu valtiossa, jossa valvonta on tiukkaa.

Mari Mannisella on miellyttävä tapa kirjoittaa, vaikka haastateltujen tarinat eivät usein  kauniita olekaan. Hän on mukavasti teoksessaan läsnä mainiten aika ajoin omista havainnoistaan ja kommentoimalla haastateltaviensa toimia. Hän myös toteaa, miten Kiinan lapsimäärä olisi voinut lähteä joka tapauksessa laskuun ilman ankaraa kontrolliakin: avainasiana on koulutus, sillä kouluttautuneet tekevät lapsia vähemmän.

Teoksensa alussa Manninen varoittaa, että lukiessa voi välillä kuristaa kurkkua. Niin todella käykin, sen verran riipaisevia kertomuksia teoksesta löytyy. Sitä, että lapsi voidaan riistää vanhemmiltaan ja jopa tappaa, tuntuu mahdottomalta käsittää. Pelkkää synkkyyttä ei kuitenkaan ole tarjolla, vaan mukana on myös selviytymistarinoita, ja teoksesta muodostuu myös kiinnostava kurkistusaukko kiinalaisuuteen.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Katri, Henna, ArjaTiia, AnuNanna, LiisaMrs Eriksson ja Ei-Leen Sato.

Helmet 2017: 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja.

Kommentit

  1. Karmivia juttuja avautuu tässä kirjassa yhden lapsen politiikasta. Juuri ihmisten kokemukset tekivät siitä kiinnostavan kurkistuksen Kiinaan.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Tavallisten ihmisten kertomukset siitä, mitä poliittinen päätös heille merkitsi, eivät voi olla herättämättä tunteita.

      Poista
  2. Hieno tietoteos, hyvin keskustelua avaava. No älytöntä touhua se oli alunperinkin. Jokainenhan tuon ymmärsi, että miehiä ihannoivassa maassa halutaan synnyttää vain se poikalapsi, jos saa valita. Kiinalainen kulttuuri näytti monet puolet itsestään tässä reportaasikirjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa avataan hyvin kiinalaista kulttuuria muutenkin kuin yhden lapsen politiikan näkökulmasta, vaikka siihen kaikki lopulta kiertyykin. Lopultahan on käynyt niin, että tyttöjäkin on alettu arvostaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on